Go Kouvot!

Koripallo, siis kyllä. Aion rikkoa tässä kirjoituksessani lajirajoja, koska tunnen penkkiurheilijana olevani melko kaikkiruokainen.

Minulle ensimmäinen kosketus tuohon lajiin paikanpäällä oli välieräpeli vuonna 2004 Mansikka-aholla. Kaverini houkuttelemana lähdin todistamaan kuinka Manskari oli ääriään myöden täynnä yleisöä. Muistikuvat ottelun kulusta ovat hatarat. Kouvot pelin kyllä voitti. Pelaajista lähinnä ovat mieleen jääneet Jukka Toijala sekä vastustajajoukkue Hongassa pelannut Jyri Lehtonen, joka nykyisin toimii Kouvojen päävalmentajana. Internetin syövereistä selviää sen verran, että Kouvojen nykyinen kapteeni Ville Kaunisto pelasi tuolloin Kouvoissa.

Suomalainen koripalloilu oli ennen tuota kokemusta varsin vierasta. Pikkupojan verkkokalvoille olivat lähinnä piirtyneet 90-luvulta Chicago Bullsin menestyksen vuodet ja pelaajistosta luonnollisesti itse Michael Jordan, Scottie Pippen ja Dennis Rodman donkkasivat tykimmin.

Kouvot eteni 2004 lopulta aina mestariksi asti. Koriskärpänen ei kuitenkaan puraissut niin kovin, että olisin innostunut käymään peleissä useammin. Itseasiassa seuraavaan vierailuuni Manskarilla kului 11 vuotta!

MYPAn konkurssi jätti suuren tyhjiön penkkiurheilijan arkeen vuonna 2015. Tyhjiötä piti yrittää täyttää ja jälleen kerran tuttujen houkuttelemana löysin itseni kevään kynnyksellä Mansikka-aholta. Se ratkaisu kannatti. Manskarin upea tunnelma auttoi monesti unohtamaan itseäni kovasti koskettaneet ikävät tapahtumat. Voin avoimesti myöntää, että en todellakaan ole aina perillä miksi jostain vihelletään virhe tai monesta muustakaan sääntötulkinnasta, mutta en ole sen antanut haitata. Yhtälailla koripallossa kuin futiksessakin, tuomarit ovat aina yleisön hampaissa.

Kouvot olivat vuotta aiemmin lähellä kokea MYPAn kohtalon. Taustalta löytyi kuitenkin riittävästi yhteisöllisyyttä perinteisen koripalloseuran pelastamiseen ja se yhteisöllisyys on Manskarilla nyt helppo ja erittäin hienoa aistia.

Keväällä 2016 Kouvojen hieno yhteisö sai arvoisensa palkinnon. Joukkue nappasi seurahistoriansa neljännen mestaruuden. Tuolla kaudella paikanpäällä tuli todistettua useampia pelejä. Playoff-peleissä pienikokoinen Manskari oli suorastaan penkkiurheilijan kehto. Tunnelma oli kerrassaan huikea. Kouvolan jäähallissa pelatut välierät ja finaalit olivat tapahtumina varsin hienoa kulttuuria, mutta tunnelmassa idyllinen Manskari on täysin omaa luokkaansa.

Kouvot oli jollakin tapaa lyönnyt positiivisella tavalla omaan tajuntaan ja pelaajista eräs nuori mies teki suunnattoman vaikutuksen. Alexander Madsen nimittäin donkkasi todellakin tykimmin.

Tällä hetkellä Kouvot pelaa puolivälierissä helsinkiläistä Seagullsia vastaan. Kävin todistamassa Manskarin playoff-tunnelman sarjan toisessa ottelussa, eikä tarvinnut pettyä. Kotijoukkue nousi 20 pisteen takaa taistelemaan ottelun voitosta suurimpana arkkitehtinään nuori Severi Kaukiainen, joka koristermein parilla kovalla kolmosella sytytti Manskarin suoranaiseen kevätmyrskyyn. Toista kiinnitystä välieräpaikkaan hurjasta taistelusta huolimatta ei tullut, mutta joskus pelkästään ottelun tarjoama elämys penkkiurheilijallekin riittää.

Toivon todella, että Kouvot tarjoaa kouvolalaiselle urheiluyleisölle lisää elämyksiä vielä pitkään. Se on jo kasvattanut korisniilojen tietoisuuteen Madsenia, Hirvosta ja Kaukiaista. Eikä sieltä kokeneemmasta päästä kapteeni Kaunistonkaan vielä tarvitse lopettamista todellakaan harkita.

Go Kouvot!

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *