Valmentajavalinta motivoi jatkamaan

 

Kuva: Mia Kujala

Istuskelen Mikkelin Urheilupuistossa odottelemassa MP-MYPA pelin alkua. Viereen istahtaa Mikkelissä nykyisin asuva ja MYPAssa media officerina työskennellyt Toni Hannula. Tonin kanssa jutut soljuvat totutun mukavasti MYPAn tilanteesta kysymykseen omista peleistä Purhan riveissä. Loukkaantumisten runteleman kauden kertaaminen saa Tonin heittämään ilmoille paljolti huumoria sisältävän kysymyksen; Oletko passia viime aikoina katsonut?

Siinä kysymyksessä on huumorin lisäksi paljon myös totuutta. Vuosia futiskentillä alkaa olla takana jo kiitettävä määrä ja juuri siitä passista tarkistettujen ikävuosien perusteella pelivuodet käyvät vääjäämättä vähiin, vaikka onhan tuolla maailman huipulla vielä nelikymppisiä ja varsin mukavasti pelaavia maalivahteja.

Kauden päättyminen laittoi taas asioita puntariin. Futis on ollut jo vuosia elämäntapa, mutta jos todellista kipinää pelaamiseen ei enää löydy, onko järkevää lähteä enää pelkästään huvin vuoksi roikkumaan muiden perässä. Elämäntapaa pystyisi toteuttamaan katsomonkin puolella. Toisaalta loukkaantumisten takia vähiin jääneet peliminuutit jättivät kuitenkin pienen kipinän siihen, että olisi se yksi ehjä kausi vielä kuitenkin mukava pelata.

Mitä enemmän ikää on tullut sitä enemmän tässä on halunnut katsoa kauden kerrallaan eteenpäin. Se voi näillä sarjatasoilla tuntua suurelta vitsiltä, mutta itse kun en halua puolivaloilla lähteä mukaan mihinkään. Jos voittaminen tai häviäminen ei enää tunnu miltään, silloin ei ole enää mitään järkeä jatkaa mitään. Lisäksi kentälle olisi mukava mennä, kun olisi fyysisesti edes kohtalaisessa kunnossa. Uskokaa tai älkää, se lisää kaiken tekemisen mielekkyyttä.

Joukkuekavereiden luottamuksesta mikään ei jää kiinni. Vaikka kausi oli raihnainen, aika moni on toivonut että pelit jatkuisivat. Valehtelisin jos sanoisin ettei joukkuekavereiden luotto tuntuisi hyvältä. Se minkälaista arvostusta tässä on osakseen saanut, on ollut käsittämättömän hieno asia ja nyt puhutaan ”vain” Nelosen joukkueesta.

Kokonaiskuvassa on paljon asioita jotka ratkaisevat kipinän löytymisen ja Purha teki sen suhteen ison palveluksen nimittämällä Patrik Pakkasen päävalmentajaksi ensi kaudelle. Pate veti jo viime kaudella muutamia joukkueharjoituksia ja niistä jäi kaikinpuolin hyvät fiilikset. Tällä sarjatasolla tekemisen on oltava pelaajien näkökulmasta mielekästä ja Pakkasen valinta päävalmentajan paikalle tässä suhteessa on täysin oikea.

Jo jokin aika sitten juttelin Purhan uuden päävalmentajan kanssa tulevista kuvioista. Paten näkemys joukkueen suunnasta ja harjoittelusta jätti juuri sen fiiliksen, että kokeneempikin jäärä jaksoi innostua noista ajatuksista. Miksi tässä nyt ei sitten voisi vielä nauttia tästä ja tulla treenien sekä pelien jälkeen hyvillä mielin kotiin.

Jätin tuolloin vielä asian ikään kuin leijumaan sanoilla; Jos mua ihan tosissaan vielä Purhassa tarvitaan, harkitsen asiaa. Vastauksesi tuli selkeä; Kyllä tarvitaan!

Pohdinnat on pohdittu ja uusi kausi tulee taas. Tulkaahan kaikesta huolimatta seuraamaan Purhankin pelejä kaudella 2019! Inkeroisten Urheilukentällä on aina ihan oma tunnelmansa!

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *