Se on punavalkoinen

MYPA palasi viime kauden päätteeksi ryminällä takaisin futiskartalle. Tappioton kausi ja nousu Kolmosesta takaisin Palloliiton sarjoihin Kakkoseen oli tarina, jota kannattaa monen monta kertaa vielä jälkeenpäinkin muistella.

Kuulun itse niihin, jotka olivat talvella ja keväällä varsin varovaisia arvioissaan miten joukkue tulee Kakkosessa pärjäämään. Keskikasti tuntui olevan varovainen ja hyvä tavoite. Kakkonen oli kuitenkin kaikissa ennakko-odotuksissa monta astetta Kolmosta kovempi sarja ja suurin osa pelaajista nuoria ja kokemattomia tällä sarjatasolla.

Talven ja kevään harjoituspelit tuskin antoivat nekään vielä minkäänlaisia viitteitä siitä, mitä on loppujen lopuksi odotettavissa. Askelmerkkejä haettiin joka suhteessa ja kauden alkaessa tulokset olivat niitä, mitä moni joukkueen ulkopuolelta odottikin.

Joukkueen sisällä on kuitenkin aivan varmasti tiedetty mihin pystytään ja etenkin Jukka Karjalainen päävalmentajana on tehnyt mieletöntä työtä nuoren joukkueen kanssa. Karjalaisen työ MYPAssa on huomioitu laajemminkin ja se huomio menee ihan oikealle miehelle. Vaikka joukkue edellä mennäänkin, silti Karjalaiseen henkilöityy hyvin paljon se, miksi MYPA on tehnyt niin vahvan paluun futispiireihin. MYPAn päävalmentajan olemuksesta on hyvin usein vaikea päätellä onko peli voitettu vai hävitty. Karjalainen antaakin tekojen puhua puolestaan.

Jukka Karjalainen on tehnyt vakuuttavaa jälkeä MYPAn päävalmentajana Kuva: Nadja Kaleton

Kaikki valmentajat tarvitsevat kuitenkin tietynlaisia pelaajia joukkueeseensa ja arvossa arvaamattomassa on ollut kokenut Heikki Pulkkinen. Kapteeninnauha on täysin oikeutetusti ”Hessun” käsivarressa. Vaikka joukkue on osoittanut pärjäävänsä myös ilman isähahmoaan, on Pulkkinen silti tietyissä tilanteissa korvaamaton äijä joukkueelle. ”Hessun” kokemus, palo ja voitontahto on monta kertaa kantanut nuorta joukkuetta ja etenkin niinä vaikeina hetkinä.

Heikki Pulkkinen johtaa esimerkillään Kuva: Nadja Kaleton

Pulkkisen johtamassa puolustuslinjassa omaa kasvuaan on tehnyt Benjamin Niveri. Monta kertaa suhteellisen vähälle huomiolle jäänyt toppari on ollut tärkeä palanen MYPAn alakerrassa, siinä missä kokemusta Kakkosesta nuoresta iästään huolimatta tuova Simo Majanderkin. Niveri on pelillisellä tasolla tehnyt kovan hyppäyksen Kolmosesta Kakkoseen ja sitä on ollut hienoa seurata.

Benjamin Niveri on ollut tärkeä mies puolustuksessa Kuva: Nadja Kaleton

MYPAn keskikenttä haki ehkä alkukaudesta eniten uomiaan. KTP:stä MYPAn paitaan täksi kaudeksi vaihtanut Kaarel Usta on kehittynyt kauden edetessä tärkeäksi palaseksi keskikentälle. Muodostelman tasapaino vaati kuitenkin yhden miehen paluuta alkukauden loukkaantumisten kiroista ja se mies on Samuel Lindeman. ”Linde” on ollut MYPAssa kertakaikkiaan huikea pelaaja. Kaikki tekeminen jokaisella hetkellä kentällä on aina joukkueelle eduksi. Rooli kuin rooli käy, oli se sitten hyökkäävämpi tai puolustavampi.

Samuel Lindeman on keskikentän johtaja Kuva: Nadja Kaleton

No tätähän te sitten odotitte. Vai kuinka? Joukkue tarvitsee maalintekijän Jumalan armosta ja MYPAssa se armoitettu on kukapas muukaan kuin Jussi-Pekka Rämä. Mies jonka nimeen koko Saviniemen stadion vannoo ottelusta toiseen ja hyökkääjä ei ole kannattajiaan pettänyt. Maalimäärässä Rämä on jo pistänyt Kolmosen kautta paremmaksi ja se on jo ihan riittävän kovaa kertomaa kuinka kovasta maalintekijästä on kyse. Super-Jupe on ansaitusti futiskansan huulilla. Missä on maalipaikka siellä on myös ”Jupe” ja taustalta tukea antaa Räikkösen ”Tomppa”.

Kotiyleisön suursuosikki ja maalitykki ”Jupe” Rämä Kuva: Nadja Kaleton

Rämän maalit, toisen polven futaajan Anttoni Huttusen debyytti ja moni muu asia ovat kaikki johtaneet siihen, missä MYPAssa mennään nyt. Vielä menestystäkin tärkeämpää on ollut sen yhteisöllisyyden paluu Saviniemeen, jota kaksi pitkää vuotta jouduttiin kaipaamaan. Perheseuran status on viimeistään NYT saatu tuotua takaisin. Yleisö elää peleissä jopa vahvemmin kuin loppuaikoina Veikkausliigassa ja uudet sankarit kentällä tiedetään. MYPAn asema pienessä kylässä on vahvistunut entisestään.

Kautta on vielä kaksi peliä jäljellä, mutta jo nyt voi sanoa että tämä kausi on ollut aivan käsittämätön, riippumatta viimeisten pelien lopputuloksista.

Jos tästä nyt jäikin jotain tärkeää mainitsematta, niin tärkeintä loppujen lopuksi on se väriyhdistelmä josta kannattaa aina olla ylpeä; Se on punavalkoinen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *