Pidetty vai vihattu?

104 sivutykkäystä. Huikea määrä siihen nähden, että omissa odotuksissani parikymmentä tykkäystä oli realismia. Kysymyksessä on kuitenkin vain ”jalkapalloblogi” joka käsittelee alasarjamaalivahdin sielunelämää. Voisihan sitä kirjoitella jostain yleismaailmallisestakin joka kiinnostaisi laajemminkin, mutta tämä on loppujen lopuksi vain se oma juttuni.

Vaikka se sivutykkäyksien määrä ei välttämättä ole kaiken mittari, on sitä silti tullut mietittyä mikä voima ihmiset on saaneet klikkaamaan tykkäyksen näillekin sivuille. Syitä ja seurauksia voi olla monia; Hyvä jätkä, sivujen aihe, pelkästään sääli tai sitten jotain aivan muuta. Entiset äidinkielen opettajani todennäköisesti laittaisivat minut jalkapuuhun, sillä näillä sivuilla kirjoitusvirheiden ja kielioppivirheiden määrä on suhteeton. Onneksi kaikki eivät siitä välitä.

Onhan toki totta, että suurin osa lukijoista on futiskenttien kautta tuttuja ihmisiä mutta on hienoa huomata, että joukossa on itselleni myös täysin tuntemattomia, hyvinkin todennäköisesti kuitenkin futisihmisiä.

MYPAn entinen tiedottaja ja nykyisin Urheilulehden jalkapallokirjeenvaihtajana Lontoossa työskentelevä Lari Seppinen totesi joskus allekirjoittaneelle MyPa-talolla; ”SukePete, Myllykosken legenda ja puheenaihe.”

Legenda sana on omalla mittapuulla täysin ylimitoitettu mutta sitä sanaa allekirjoittaneen kohdalla on käyttänyt maaleja MYPA-paidassa Kakkosessa liukuhihnalta paukutteleva Jussi-Pekka Rämäkin. Puheenaihekin tuntuu jotenkin vieraalta. Onko joku oikeasti puhunut kylänraitilla siitä mitä täällä on kirjoiteltu? Myllykoski tosin on niin pieni kylä, että täällä on kaikki mahdollista.

Nyt kun kuitenkin katsoo missä nämä kaksi kaveria vaikuttavat, on oltava vaikuttunut siitä millä tavalla herrat ovat allekirjoittaneesta puhuneet. Kiitoksen sana on paikallaan molemmille. Sekä Lari että Jupe ovat paikkansa ansainneet.

Vihamiehiäkin varmasti on, mutta ne tuntuvat olevan yllättävänkin hiljaista kansaa. En pidä vihamiehinäni niitä jotka naljailevat jatkuvista lopettamispuheistani, koska ne ovat itseaiheutettuja. Ei kai kukaan elämästä selviä, etteikö ”selkään puukottajia” olisi, mutta niistä ei liene sen enempää kannata ottaa itseensä.

Futis on vuosien varrella tuonut lisää kavereita ja hyvä niin. Futiskenttien ulkopuolelta kerätty kaveripiiri on eri elämäntilanteiden takia levinnyt ympäri maailmaa. Pukukoppielämä alasarjoissa ja erinäiset vapaaehtoistyöt lajin parissa ovat korvanneet paljon. Olen löytänyt futiksen avulla itseni läheltä niin MYPAn pelaajia kuin erinäisiä tilanteita joista on joskus voinut vain unelmoida. Jotain tässä on kai osannut tehdä oikeinkin. Paljon olisi toki korjattavaakin.

Myönnän olevani hyvinkin itsekriittinen niin futiskentällä kuin ulkopuolellakin. En ole oikein koskaan ollut mitenkään hyvä kehumaan omia tekemisiäni. Kentän puolella päästetyt maalit tulee otettua miltei aina omaan piikkiin, vaikka ne olisi vedetty kaikki yläkulmiin. Kentän ulkopuolella itsekriittisyys on korostunut ainakin kirjoituksissa. MYPAn tiedottajan työn myötä rimaa on pitänyt nostaa ja jälkeenpäin tämäkään kirjoitus tuskin kelpaa itselleni. Asiasta on huomautettu minulle monestikin, mutta löysempää pipoa ei ole löytynyt.

En enää loppujen lopuksi tiedä miten koko jutun otsikko liittyy mihinkään. Jokainen on kai jollain tavalla pidetty mutta myös vihattu. Kumpaan luokkaan tässä itse sitten enemmän kuulunkin jääköön teidän päätettäväksi. Kiitän suuresti siitä, jos jaksoit lukea tämänkin pohdinnan loppuun.

Ai niin. Siitä itsekriittisyydestä vielä. Ollaan kotona joskus keskusteltu mahdollisesta jälkikasvusta ja siitä keneen lapsen pitäisi tulla. Itsehän olen sitä mieltä, että kunhan tulee äitiinsä niin voi elämässä vielä jotain saavuttaakin. Niin kuin olettaa saattaa, sain kuitenkin vastapallosta täysillä kupoliin. ”Kirjoitustaito voisi periytyä isältä.”

Pohditaanpa porukassa mikä nyt on sitten kenellekin hyvä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *