Meillä Räikkösen Tomppa on!

Kuva: Tuula Aronen

Jos jollekin MYPAn pelaajalle voi hyvällä omallatunnolla ojentaa sisupuukon ja työmiehen rukkaset, se on kymppipaidassa viilettävä Tomi Räikkönen. LPS-ottelussa hattutempun tehtaillut ”Tomppa”  ansaitsi onnistumisensa kun kaikki suhteutetaan jo viime ja tämän kauden aikana joukkueen eteen tehtyyn työmäärään. Niin ja se hattutempun kruunannut maali, siihen ei ihan kaikki pojat pysty.

Kun mennään muutamia vuosia ajassa taaksepäin, joukkueena oli Purha ja kymppipaidan sisällä täysin toisentyyppinen pelaaja. Kapteeninnauha kädessä, ei ihmeellisempiä puolustusvelvotteitta ja ainoana tähtäimenä tehdä maaleja liukuhihnalta. Ja kyllä niitä maaleja kieltämättä tulikin. Räikkösen nimi kyllä tiedettiin alasarjoissa hurjana maalitykkinä.

Pelasin yhden kauden Purhassa samaan aikaan ”Tompan” kanssa. Treeneissä Räikkönen oli pirun ärsyttävä vastustaja. Ennalta arvaamaton ja vedot sillä oli hemmetin kovia. Joukkuekaverina ”Tomppa” oli kuitenkin ainakin minua kohtaan yksi parhaista. Kunnioitus oli molemminpuolista ja peleistäkin pystyi juttelemaan rakentavasti. Ehdottomasti yksi kovimmista pelimiehistä, jonka kanssa olen saanut samassa jengissä pelata.

Vuodet, oikeanlainen valmennus ja asiat kentän ulkopuolella voivat muuttaa miestä. Jukka Karjalaisen valmennuksessa ”Tompasta” on kasvanut ISO joukkuepelaaja. Toki suurin muutos täytyy lähteä myös pelaajasta itsestään ja kyllähän MYPAn kymppipaidasta huokuu halu pelata futista. Mies hyökkää, mies puolustaa ja tekee jatkuvasti todella isoja asioita joukkueen eteen. Sitä on ilo katsoa.

Tämä nyt on vanhan kertausta, mutta kertaushan on opintojen äiti. Räikkösestä ja Jussi-Pekka Rämästä odoteltiin Purhassa tuhoisaa jälkeä tekevää hyökkäysosastoa. Homma ei sinivalkoisessa paidassa oikein natsannut, mutta punavalkoisessa kaikki toimii. Sulan hattuunsa tästä ottaa päävalmentaja Jukka Karjalainen. Kaksikko dominoi lopulta MYPAn paidassa Kolmosta ja nyt tehokasta jälkeä syntyy Kakkosessa asti!

Vielä näin vuosienkin jälkeen siitä hetkestä kun istuttiin Purhan pukukopissa, ”Tompan” kanssa kohtaamiset on edelleen lämminhenkisiä. Sitä pitää aina arvostaa, että joku muistaa hyvällä ja Räikköselle jos kenelle tässä suo sen, että mies saa kantaa päällään punavalkoista pelipaitaa.

Palataanpa vielä siihen LPS-ottelun huomiota herättäneeseen maaliin. Joskus on ”Tompalle” vitsinä tullut heitettyä, että kun ei äijä oikein tee muita kuin räkämaaleja. Ei tarvitse enää vitsailla. Nyt on jauhot suussa ja seuraavalla kerralla kelpaa kyllä ihan vaikka kärkkärillä vedetty maalikin.

Suuren muutoksen tehnyt mies on tuonut Saviniemen yleisölle paljon hyvää ja sitä on toivottavasti tarjolla myös jatkossa, sillä faniryhmän laulua lainatakseni: Meillä Räikkösen Tomppa on!

 

 

 

 

 

Pidetty vai vihattu?

104 sivutykkäystä. Huikea määrä siihen nähden, että omissa odotuksissani parikymmentä tykkäystä oli realismia. Kysymyksessä on kuitenkin vain ”jalkapalloblogi” joka käsittelee alasarjamaalivahdin sielunelämää. Voisihan sitä kirjoitella jostain yleismaailmallisestakin joka kiinnostaisi laajemminkin, mutta tämä on loppujen lopuksi vain se oma juttuni.

Vaikka se sivutykkäyksien määrä ei välttämättä ole kaiken mittari, on sitä silti tullut mietittyä mikä voima ihmiset on saaneet klikkaamaan tykkäyksen näillekin sivuille. Syitä ja seurauksia voi olla monia; Hyvä jätkä, sivujen aihe, pelkästään sääli tai sitten jotain aivan muuta. Entiset äidinkielen opettajani todennäköisesti laittaisivat minut jalkapuuhun, sillä näillä sivuilla kirjoitusvirheiden ja kielioppivirheiden määrä on suhteeton. Onneksi kaikki eivät siitä välitä.

Onhan toki totta, että suurin osa lukijoista on futiskenttien kautta tuttuja ihmisiä mutta on hienoa huomata, että joukossa on itselleni myös täysin tuntemattomia, hyvinkin todennäköisesti kuitenkin futisihmisiä.

MYPAn entinen tiedottaja ja nykyisin Urheilulehden jalkapallokirjeenvaihtajana Lontoossa työskentelevä Lari Seppinen totesi joskus allekirjoittaneelle MyPa-talolla; ”SukePete, Myllykosken legenda ja puheenaihe.”

Legenda sana on omalla mittapuulla täysin ylimitoitettu mutta sitä sanaa allekirjoittaneen kohdalla on käyttänyt maaleja MYPA-paidassa Kakkosessa liukuhihnalta paukutteleva Jussi-Pekka Rämäkin. Puheenaihekin tuntuu jotenkin vieraalta. Onko joku oikeasti puhunut kylänraitilla siitä mitä täällä on kirjoiteltu? Myllykoski tosin on niin pieni kylä, että täällä on kaikki mahdollista.

Nyt kun kuitenkin katsoo missä nämä kaksi kaveria vaikuttavat, on oltava vaikuttunut siitä millä tavalla herrat ovat allekirjoittaneesta puhuneet. Kiitoksen sana on paikallaan molemmille. Sekä Lari että Jupe ovat paikkansa ansainneet.

Vihamiehiäkin varmasti on, mutta ne tuntuvat olevan yllättävänkin hiljaista kansaa. En pidä vihamiehinäni niitä jotka naljailevat jatkuvista lopettamispuheistani, koska ne ovat itseaiheutettuja. Ei kai kukaan elämästä selviä, etteikö ”selkään puukottajia” olisi, mutta niistä ei liene sen enempää kannata ottaa itseensä.

Futis on vuosien varrella tuonut lisää kavereita ja hyvä niin. Futiskenttien ulkopuolelta kerätty kaveripiiri on eri elämäntilanteiden takia levinnyt ympäri maailmaa. Pukukoppielämä alasarjoissa ja erinäiset vapaaehtoistyöt lajin parissa ovat korvanneet paljon. Olen löytänyt futiksen avulla itseni läheltä niin MYPAn pelaajia kuin erinäisiä tilanteita joista on joskus voinut vain unelmoida. Jotain tässä on kai osannut tehdä oikeinkin. Paljon olisi toki korjattavaakin.

Myönnän olevani hyvinkin itsekriittinen niin futiskentällä kuin ulkopuolellakin. En ole oikein koskaan ollut mitenkään hyvä kehumaan omia tekemisiäni. Kentän puolella päästetyt maalit tulee otettua miltei aina omaan piikkiin, vaikka ne olisi vedetty kaikki yläkulmiin. Kentän ulkopuolella itsekriittisyys on korostunut ainakin kirjoituksissa. MYPAn tiedottajan työn myötä rimaa on pitänyt nostaa ja jälkeenpäin tämäkään kirjoitus tuskin kelpaa itselleni. Asiasta on huomautettu minulle monestikin, mutta löysempää pipoa ei ole löytynyt.

En enää loppujen lopuksi tiedä miten koko jutun otsikko liittyy mihinkään. Jokainen on kai jollain tavalla pidetty mutta myös vihattu. Kumpaan luokkaan tässä itse sitten enemmän kuulunkin jääköön teidän päätettäväksi. Kiitän suuresti siitä, jos jaksoit lukea tämänkin pohdinnan loppuun.

Ai niin. Siitä itsekriittisyydestä vielä. Ollaan kotona joskus keskusteltu mahdollisesta jälkikasvusta ja siitä keneen lapsen pitäisi tulla. Itsehän olen sitä mieltä, että kunhan tulee äitiinsä niin voi elämässä vielä jotain saavuttaakin. Niin kuin olettaa saattaa, sain kuitenkin vastapallosta täysillä kupoliin. ”Kirjoitustaito voisi periytyä isältä.”

Pohditaanpa porukassa mikä nyt on sitten kenellekin hyvä.