Neloseen

Kirjoitushommat ovat eläneet alkuvuodesta hiljaiseloaan. Onhan tässä alkuvuodesta asioita tapahtunut, mutta keskittyminen ei ole riittänyt siihen että olisi jaksanut tekstiä tuottaa. Korjataan asiaa nyt siis ainakin jollain tavalla.

Vielä tammikuun alussa treenattiin kohti Vitosessa alkavaa sarjakautta. Treenit kolme kertaa viikossa. Se on aika kova määrä, kun katsotaan sarjatasoa. Kaiken lisäksi kerran viikossa juostiin lenkki ja siihen perään vedettiin kuntopiiriä. Aika monesti ainakin itse mietin; Onko tässä touhussa mitään järkeä?

Kolmen kuukauden treenaamisen jälkeen asiat ovat muuttuneet. Sudet/2 luopui sarjapaikastaan Nelosessa ja Purha oli täydesmenettelyssä ensimmäisellä sijalla. Paikka otettiin vastaan ja yhdessä päivässä sarjataso vaihtui Vitosesta Neloseen. Saunailta ehdittiin sentään pitämään ennen sarjatason vaihtumista, joten noustiin siis käytännössä saunomalla sarjaporrasta ylemmäs. Luvassa on ainakin itselleni sarjataso jolla en ole koskaan pelannut ja uusia kenttiä joilla en ole koskaan aikaisemmin vieraillut.

Sarjanousu pelaamalla jää hyvinkin todennäköisesti omalla peliuralla kokematta. Joukkueen tavoite oli nousu ja omissa ajatuksissa se tarkoitti sitä, että nousun toteutuessa yksi kausi Nelosessa olisi sen jälkeen riittänyt. Nyt asioita on laitettava uuteen perspektiiviin vaikka sarjakauden ensimmäistä peliä ei ole vielä edes pelattu.

Harjoituspelejä on takana kaksi. Molemmista on irronnut voitto, mutta henkilökohtainen panos ei tyydytä millään tavalla. Vanhat ”peikot” ovat pelillisesti tehneet paluutaan kun keskityspallojen ja syvyyspelaamisen kanssa on ollut taas luvattoman paljon vaikeuksia. Asia joka ei vaikuta mainittuihin asioihin millään tavalla, mutta silti olen lenkillä käynnin ja lihaskunnon kironnut mielessäni moneen kertaan. Ne kun eivät ole tehneet minusta yhtään parempaa pelaajaa saati auttaneet keskittymään kyseisiin osa-alueisiin.

Maalivahtiosastolle saatiin jo viime kauden lopulla nuori tekijämies, kun Tuomas Hakalahti tuli pelastamaan loukkaantumisten runteleman pelipaikan. ”Tumpista” on vuosien saatossa kasvanut äärimmäisen kova tekijämies maalipuiden väliin. Se on herättänyt omat ajatukset valmentamisesta. Tällä kaudella ”on vielä pakko” keskittyä pelaamiseenkin, kun nuorella kollegalla ylioppilaskirjoitukset ja kesällä mahdollisesti varusmiespalvelus sotkevat kuvioita. Tulevaisuudessa toiveissa kuitenkin olisi, että omalle paikalle saataisiin toinen Tuomaksen kaltainen lupaava veskari, niin ehkäpä allekirjoittanut voisi jatkaa Purhassa toisenlaisessa roolissa.

Uusi kausi alkaa kuitenkin nyt huhtikuun lopulla. Kaikki keskittyminen tähtää siihen, pelasin sitten pelejä tai en. Niin kuin Purhan julkaisemassa jatkosopimusuutisessa mainittiin; One more year kääntyi nyt jo toiselle vuodelle. Koitetaan nauttia jokaisesta hetkestä! Eihän tämä loputtomiin kestä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *