Go Kouvot!

Koripallo, siis kyllä. Aion rikkoa tässä kirjoituksessani lajirajoja, koska tunnen penkkiurheilijana olevani melko kaikkiruokainen.

Minulle ensimmäinen kosketus tuohon lajiin paikanpäällä oli välieräpeli vuonna 2004 Mansikka-aholla. Kaverini houkuttelemana lähdin todistamaan kuinka Manskari oli ääriään myöden täynnä yleisöä. Muistikuvat ottelun kulusta ovat hatarat. Kouvot pelin kyllä voitti. Pelaajista lähinnä ovat mieleen jääneet Jukka Toijala sekä vastustajajoukkue Hongassa pelannut Jyri Lehtonen, joka nykyisin toimii Kouvojen päävalmentajana. Internetin syövereistä selviää sen verran, että Kouvojen nykyinen kapteeni Ville Kaunisto pelasi tuolloin Kouvoissa.

Suomalainen koripalloilu oli ennen tuota kokemusta varsin vierasta. Pikkupojan verkkokalvoille olivat lähinnä piirtyneet 90-luvulta Chicago Bullsin menestyksen vuodet ja pelaajistosta luonnollisesti itse Michael Jordan, Scottie Pippen ja Dennis Rodman donkkasivat tykimmin.

Kouvot eteni 2004 lopulta aina mestariksi asti. Koriskärpänen ei kuitenkaan puraissut niin kovin, että olisin innostunut käymään peleissä useammin. Itseasiassa seuraavaan vierailuuni Manskarilla kului 11 vuotta!

MYPAn konkurssi jätti suuren tyhjiön penkkiurheilijan arkeen vuonna 2015. Tyhjiötä piti yrittää täyttää ja jälleen kerran tuttujen houkuttelemana löysin itseni kevään kynnyksellä Mansikka-aholta. Se ratkaisu kannatti. Manskarin upea tunnelma auttoi monesti unohtamaan itseäni kovasti koskettaneet ikävät tapahtumat. Voin avoimesti myöntää, että en todellakaan ole aina perillä miksi jostain vihelletään virhe tai monesta muustakaan sääntötulkinnasta, mutta en ole sen antanut haitata. Yhtälailla koripallossa kuin futiksessakin, tuomarit ovat aina yleisön hampaissa.

Kouvot olivat vuotta aiemmin lähellä kokea MYPAn kohtalon. Taustalta löytyi kuitenkin riittävästi yhteisöllisyyttä perinteisen koripalloseuran pelastamiseen ja se yhteisöllisyys on Manskarilla nyt helppo ja erittäin hienoa aistia.

Keväällä 2016 Kouvojen hieno yhteisö sai arvoisensa palkinnon. Joukkue nappasi seurahistoriansa neljännen mestaruuden. Tuolla kaudella paikanpäällä tuli todistettua useampia pelejä. Playoff-peleissä pienikokoinen Manskari oli suorastaan penkkiurheilijan kehto. Tunnelma oli kerrassaan huikea. Kouvolan jäähallissa pelatut välierät ja finaalit olivat tapahtumina varsin hienoa kulttuuria, mutta tunnelmassa idyllinen Manskari on täysin omaa luokkaansa.

Kouvot oli jollakin tapaa lyönnyt positiivisella tavalla omaan tajuntaan ja pelaajista eräs nuori mies teki suunnattoman vaikutuksen. Alexander Madsen nimittäin donkkasi todellakin tykimmin.

Tällä hetkellä Kouvot pelaa puolivälierissä helsinkiläistä Seagullsia vastaan. Kävin todistamassa Manskarin playoff-tunnelman sarjan toisessa ottelussa, eikä tarvinnut pettyä. Kotijoukkue nousi 20 pisteen takaa taistelemaan ottelun voitosta suurimpana arkkitehtinään nuori Severi Kaukiainen, joka koristermein parilla kovalla kolmosella sytytti Manskarin suoranaiseen kevätmyrskyyn. Toista kiinnitystä välieräpaikkaan hurjasta taistelusta huolimatta ei tullut, mutta joskus pelkästään ottelun tarjoama elämys penkkiurheilijallekin riittää.

Toivon todella, että Kouvot tarjoaa kouvolalaiselle urheiluyleisölle lisää elämyksiä vielä pitkään. Se on jo kasvattanut korisniilojen tietoisuuteen Madsenia, Hirvosta ja Kaukiaista. Eikä sieltä kokeneemmasta päästä kapteeni Kaunistonkaan vielä tarvitse lopettamista todellakaan harkita.

Go Kouvot!

 

 

 

 

 

Neloseen

Kirjoitushommat ovat eläneet alkuvuodesta hiljaiseloaan. Onhan tässä alkuvuodesta asioita tapahtunut, mutta keskittyminen ei ole riittänyt siihen että olisi jaksanut tekstiä tuottaa. Korjataan asiaa nyt siis ainakin jollain tavalla.

Vielä tammikuun alussa treenattiin kohti Vitosessa alkavaa sarjakautta. Treenit kolme kertaa viikossa. Se on aika kova määrä, kun katsotaan sarjatasoa. Kaiken lisäksi kerran viikossa juostiin lenkki ja siihen perään vedettiin kuntopiiriä. Aika monesti ainakin itse mietin; Onko tässä touhussa mitään järkeä?

Kolmen kuukauden treenaamisen jälkeen asiat ovat muuttuneet. Sudet/2 luopui sarjapaikastaan Nelosessa ja Purha oli täydesmenettelyssä ensimmäisellä sijalla. Paikka otettiin vastaan ja yhdessä päivässä sarjataso vaihtui Vitosesta Neloseen. Saunailta ehdittiin sentään pitämään ennen sarjatason vaihtumista, joten noustiin siis käytännössä saunomalla sarjaporrasta ylemmäs. Luvassa on ainakin itselleni sarjataso jolla en ole koskaan pelannut ja uusia kenttiä joilla en ole koskaan aikaisemmin vieraillut.

Sarjanousu pelaamalla jää hyvinkin todennäköisesti omalla peliuralla kokematta. Joukkueen tavoite oli nousu ja omissa ajatuksissa se tarkoitti sitä, että nousun toteutuessa yksi kausi Nelosessa olisi sen jälkeen riittänyt. Nyt asioita on laitettava uuteen perspektiiviin vaikka sarjakauden ensimmäistä peliä ei ole vielä edes pelattu.

Harjoituspelejä on takana kaksi. Molemmista on irronnut voitto, mutta henkilökohtainen panos ei tyydytä millään tavalla. Vanhat ”peikot” ovat pelillisesti tehneet paluutaan kun keskityspallojen ja syvyyspelaamisen kanssa on ollut taas luvattoman paljon vaikeuksia. Asia joka ei vaikuta mainittuihin asioihin millään tavalla, mutta silti olen lenkillä käynnin ja lihaskunnon kironnut mielessäni moneen kertaan. Ne kun eivät ole tehneet minusta yhtään parempaa pelaajaa saati auttaneet keskittymään kyseisiin osa-alueisiin.

Maalivahtiosastolle saatiin jo viime kauden lopulla nuori tekijämies, kun Tuomas Hakalahti tuli pelastamaan loukkaantumisten runteleman pelipaikan. ”Tumpista” on vuosien saatossa kasvanut äärimmäisen kova tekijämies maalipuiden väliin. Se on herättänyt omat ajatukset valmentamisesta. Tällä kaudella ”on vielä pakko” keskittyä pelaamiseenkin, kun nuorella kollegalla ylioppilaskirjoitukset ja kesällä mahdollisesti varusmiespalvelus sotkevat kuvioita. Tulevaisuudessa toiveissa kuitenkin olisi, että omalle paikalle saataisiin toinen Tuomaksen kaltainen lupaava veskari, niin ehkäpä allekirjoittanut voisi jatkaa Purhassa toisenlaisessa roolissa.

Uusi kausi alkaa kuitenkin nyt huhtikuun lopulla. Kaikki keskittyminen tähtää siihen, pelasin sitten pelejä tai en. Niin kuin Purhan julkaisemassa jatkosopimusuutisessa mainittiin; One more year kääntyi nyt jo toiselle vuodelle. Koitetaan nauttia jokaisesta hetkestä! Eihän tämä loputtomiin kestä.