Kausi numero 25

Jalkapallokausi on alkanut taas. Purha on jo ehtinyt muutamia kertoja kokoontua joukkueharjoituksiin. Ennen kauden ensimmäisiä treenejä itseni kanssa joukkueen kokeneeseen osastoon kuuluva Jesse Tynni kysyy: ”Mones kausi sulla jo alkaa? Mulla se taitaa olla numero 26. Vieressä vielä meihin kahteen verrattuna juniori-ikäinen Paavo Pakarinen tokaisee ikään kuin allekirjoittaneen puolesta; ”Liian mones!”

Junnu on toisaalta oikeassa. Vuosia pelikentällä on vietetty yksi jos toinenkin ja nopealla otannalla niitä on yksi vähemmän kuin Tynnillä, siis 25. Tosin yhteen mieheen verrattuna ollaan Jessen kanssakin vielä täysin noviiseja. Koposen Mytty nimittäin jatkaa edelleen uraansa.

Joukkuekavereita näihin vuosiin on mahtunut lukematon määrä. Juniorivuosien pelikavereista parhaiten ovat mieleen jääneet Jani Tanska ja Ville Oksanen. Sen tiesi jo silloin, että nuo jätkät menevät pitkälle ja niinhän siinä kävi. Vastustajan puolella oli sitten sellaisia nimiä kuin Teemu ja Tuomo Turunen, Marko Tyyskä ja Tomi Petrescu. Näin jälkeenpäin ajateltuna hemmetin kovia nimiä.

Turusen veljeksien ja Tyyskän kanssa pelaaminen samassakin joukkueessa kävi pariin otteeseen tutuksi. MyPa ja Jäntevä yhdistivät voimansa Jyväskylässä pelatuihin kansainvälisiin turnauksiin joissa kahdesti peräkkäin sijoituttiin kakkoseksi. Ville Oksanen oli MyPa:lta luonnollisesti tuolloin mukana. Tomi Petrescu oli noina vuosina vielä Jyväskylän miehiä ja pelasi vastapuolella. Myöhemmin vuonna 2003 nuorten MM-kisoissa Suomessa Marko Tyyskä, Tuomo Turunen ja Tomi Petrescu edustivat Vintiöitä. Nimekästä porukkaa on joskus allekirjoittaneen kanssa samalla pelikentällä siis pyörinyt.

Oma tie on kulkenut sitten noista vuosista unelmiaan tavoittelevasta junnumaalivahdista alasarjoja ja omaa suuntaansa hakevaksi maalivahdiksi. Sekin on lopulta tarjonnut omat hyvät tarinansa. Jossittelemaan en ole kuitenkaan koskaan jäänyt. Tie on vienyt sinne, minne sen on kuulunutkin viedä. Loppujen lopuksi ilman futista, tätäkään kirjoitusta ei päähän olisi pälkähtänyt.

Oman uran valmentajista parhaimmat olen kohdannut vasta aikuisiällä. Iän karttuessa on ainakin itselleni tärkeintä valmentajassa, miten ”myyt” oman juttusi. Sitä joko ollaan samalla aaltopituudella tai sitten ei. Sekä yksilöllisesti maalivahtiharjoittelussa että joukkueen kanssa harjoitellessa vasta viime vuosina kortit omalta osalta on käännetty niin, että valmennuksen kanssa ajatukset ovat kohdanneet täydellisesti.

Nykyajan trendiksi on muodostunut, että valmentaja kuuntelee pelaajien ajatuksia jo juniori-iästä lähtien. Omana junioriaikana keskusteluyhteys valmentajiin oli melko olematon. Jos ei homma maistunut, se laitettiin maistumaan. Kun muutaman kerran ravasi Myllykosken hiekkahallia ympäri, että pölypilvi laskeutui vasta seuraavalla viikolla, ei tullut enää mieleen valittaa. Niistäkin juoksukerroista saattoi jotain ottaa opiksi ja kyllä se jollain kouli pieneen ihmiseen tietynlaista periksiantamattomuutta.

Valmentajien osalta on jaettu pöytään myös yksi uusi kortti. Purhan valmennukseen liittyi täksi kaudeksi Myllykoskella ja Kotkassa liigaa pelannut Tomi Pakarinen. Ensimmäisiin treeneihin saapuessaan ”Pakru” esitteli kohteliaasti itsensä. Eihän niitä esittelyjä varsinaisesti olisi tarvittu. Veikkausliigan legendojen joukkoon valitun Pakarisen meriitit tuntevat se joukkueen ”jonne-osastokin”. Valmentajana Tomi Pakarinen on vielä kääntämätön kortti, mutta se tietopankki mikä miehestä futiksen osalta ulospäin huokuu saa allekirjoittaneelta ison arvostuksen. Parin harjoituksen jälkeen jo pelkkä miehen preesens saa ottamaan itsestään enemmän irti ja silloin kun valmentajalla on asiaa, on todellakin syytä kuunnella.

Alkava kausi on itselleni neljäs peräkkäinen Purhan riveissä. Ensimmäinen kausi on ollut niistä ehdottomasti paras. Kaksi viimeisintä loukkaantumisten sävyttämää. Talven ensimmäiset harjoitukset on kuitenkin kaiken suhteen tuntuneet hyviltä, oikeastaan paremmilta kuin aikoihin. Joukkueessa vallitseva positiivinen ilmapiiri vahvistaa kaikkia fiiliksiä.

Olisiko kaudessa numero 25 sittenkin jotain erityistä. Sitä ynnäillään sitten syksymmällä…