Futismiehen hieno vuosi

Vuosi 2017 alkaa viemään viimeisiään ja kun katsotaan sitä jalkapalloilulliselta kantilta, voidaan papereihin piirtää iso plusmerkki. Futismiehenä voi helposti sanoa, että kyseessä oli äärimmäisen hieno vuosi.

Päällimmäisenä tulee tietenkin MyPa:n paluu jalkapallokartalle. Saviniemi heräsi henkiin kertaheitolla, kun punavalkoiset rymistelivät ilman tappioita takaisin Palloliiton sarjoihin nousten Kakkoseen.

70 vuotta kuluneena vuonna täyttänyt upea seura juhlisti taivaltaan 12.8 jolloin Saviniemen kentälle astelivat vielä kerran monta tunteita herättänyttä legendaa. Puhakainen, Huttunen, Lindström, Korhonen, Keskitalo ja monet muut saivat tutun stadionin lehtereiltä arvoisensa vastaanoton. Legendojen paluulla oli ainakin itselleni juuri se merkitys, miksi Saviniemestä on vuosien varrella tullut tärkeä paikka.

Rakkaan seuran paluu futiskartalle tarjosi myös henkilökohtaisesti isoja asioita. Paikka edustusjoukkueen tiedotusryhmässä oli suurusluokkassaan isoin asia, mitä jalkapallon saralla on viime aikoina tullut vastaan. Matkalle mahtui uuden opettelua, onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta siihen nähden minkälaisena oman osaamiseni koen, tunsin kuitenkin enemmän onnistumisen tunnetta. Olen suunnattoman kiitollinen MyPa:lle ennenkaikkea saamastani luottamuksesta.

Kentän puolella asiat eivät sitten menneet toivotulla tavalla. Loukkaantumiset sotkivat jo toisen kauden putkeen ja samalla ne rikkoivat kauden alussa jo hieman vahvistuneen itseluottamuksen jälleen kerran. Syyskausi Purhan riveissä tuhoutui täysin. Oli kuitenkin hienoa huomata, kuinka joukkuekavereilta tuli tukea huonolla hetkellä. Luovuttaminen ei sen ansiosta tullut edes mieleen. Lisäksi joukkueen tavoite kivuta sarjan kärkisijoille toteutui, joten siihenkin on oltava tyytyväinen. Paras joukkuehenki saa jatkamaan myös ensi kaudella. Asioita aloin laittamaan uuteen järjestykseen jo elokuussa ja se on tuottanut jopa ihan mukavia tuloksia.

Henkisellä puolella apu tuli jälleen tutulta suunnalta. Maalivahtivalmentaja Ville Lehtinen on jaksanut auttaa, vaikka sarjataso on pudonnut romahtamalla pari pykälää. Vitonen ei varmasti kovinkaan montaa valmentajaa kiinnosta. Sikälikin sen suhteen on jälleen oltava kiitollinen, että hieno mies jaksaa auttaa maalivahteja sarjatasosta viis.

Kirjoittamisen osalta toivoisin olevani aktiivisempikin. Aiheesta tuskin tarvitsee poiketa, mutta katsantoa voisi tietysti laajentaa Saviniemeä ja Inkeroisten urheilukenttää pidemmällekin.

Facebookin puolella huomasin sivuni keränneen komean luvun. 100 tykkääjää on enemmän kuin olisin edes uskaltanut kuvitella. Palkintoja minulla ei ole varaa ruveta jakamaan, voin vain antaa suuren KIITOKSEN kaikille teille jotka jaksatte seurata tätä. Teitä ei voi olla arvostamatta.

Kohta ovelle kolkuttava joulupukkikaan ei voi tervettä futiskautta tai menestystä MyPa:lle Kakkoseen suoraan tuoda, mutta futismiehenä uskon jonkinlaiseen joulun taikaan ja siihen, että toiveet ensi kesälle jollain tavalla toteutuvat.

Tätä kaikkea odotellessa haluan vielä kerran kiittää vuodesta 2017 sekä toivottaa hyvää joulua ja menestyksekästä futisvuotta 2018!