Tuomarihommia

”Futismatsin jälkeen hävinneen joukkueen pelaaja toteaa ottelun erotuomarille;

-Kerro terveisiä vaimolle ja koirallesi.

-Ei minulla ole koiraa, tuomari vastaa.

-Vai niin! Sokea mies eikä omista koiraa, pelaaja vastaa.”

”Suomessa futismatseissa kentällä on 22 pelaajaa ja katsomossa keskimäärin 2000 erotuomaria”

Niinpä, siinä ainakin pari vitsiä joihin itse olen törmännyt monta kertaa kun puhutaan jalkapalloerotuomareista. Tasa-arvon nimissä on tietysti todettava, että kyseessä voi tottakai olla nainenkin. Tämä minun on pakko sanoa siksikin, että kotonani asuu yksi. Tosin enemmän avustavan erotuomarin tehtäviä hoitava. Oikeita nimityksiäkin olen oppinut jo käyttämään monien luentojen jälkeen. Linjamiehiä ei ole enää olemassa, ettäs tiedätte!

Kun on kutsumus pelaamiseen, niin yhtälailla se kutsumus täytyy myös olla tuomarihommiin. Varsinkin syksyn sateissa vedetyt viimeiset pelit on pistäneet itseni monesti miettimään, mikä ihme saa ihmisen tulemaan vapaaehtoisesti kuuntelemaan kuinka kaikki tuomiot meni taas vihkoon. Monta kymmentä sekuntia myöhästyneen taklauksen vetänyt kankeahko keskikenttämies huutaa pää punaisena pelanneensa palloa. Oma pää ei kestäisi sitä kuunnella. Kiittelijöitä ei monestikaan pelien jälkeen ole jonoksi asti. Juurikin tämä samassa osoitteessa asuva tuomari kertoi kerran saaneensa Elimäellä porttikiellon eräältä eläkeläiskatsojalta, kun liputukset eivät olleet miellyttäneet. Miten näitä kukaan oikeasti jaksaa kuunnella?

Omalle pelaajauralle on sattunut tuomari jos toinenkin. En voi sanoa, ettenkö olisi ollut koskaan eri mieltä annetuista tuomioista, mutta loppujen lopuksi kunnioitus sitä kohtaan, että joku näitä pelejä ylipäätään viheltää on vähentänyt etenkin karttuneen iän myötä purnaamista.

Niin, oma tuomariuranihan on kestänyt tasan yhden puoliajan verran ja nimenomaan niissä avustavan erotuomarin tehtävissä. Kyseessä oli jokin junioreiden harjoituspeli, johon virallisia tuomareita koko kolmikon verran ei oltu saatu paikalle. Miestä vaihdettiin puoliajalla siksi, että palkkatyöt estivät vetämästä peliä loppuun. Se yksikin puoliaika riitti kuitenkin todistamaan, ettei itsestäni vain ole kuuntelemaan palautetta liputuksen mennessä väärään suuntaan. Kyllä nuo hommat vaatii aivan omanlaisen luonteensa.

Millainen sitten on hyvä tuomari? Monesti sanotaan, että suurimman osan pelistä näkymätön. Omissa ”papereissani” reilu, pelaajia aliarvioimaton ja rehtiin kommunikointiin kykenevä. Näkemyksiä on varmasti niin monta, kuin on jalkapallon seuraajiakin. Veikkausliigassa tuomariuransa jo päättäneet Tero Nieminen ja Jouni Hyytiä ovat tästä erinomaisia esimerkkejä ja ovat keränneet myös pelaajien arvostuksen.

Tuomaritkaan eivät omaa auktoriteettiään rakenna hetkessä. Tuskinpa Niemisestä ja Hyytiästäkään sormia napsauttamalla tuli pelaajien arvostamia erotuomareita. Tämä täytyisi muistaa etenkin nuoria tuomariuraansa aloittavia tekijöitä kohdeltaessa. Niin valitettavaa kuin se onkin, moni on lopettanut uransa lyhyeen kun niin valmentajat kuin pelaajien vanhemmat ovat syyllistyneet ala-arvoiseen käytökseen. Ei nuoria tuomareitakaan toki palautteetta voi jättää. Tyylilajilla on tässä asiassa kuitenkin täysin oma merkityksensä.

Virheitä tehdään omassa elämässä, futiksen pelaajana ja erotuomarina. Se on ihmillistä kun niistä virheistä otetaan opiksi. Sillä tavalla kasvaa hyviä pelaajia ja erotuomareita joita kaikkia yhdistää se, että kaikki ovat loppujen lopuksi vain ihmisiä.

Jollain tavalla ne tuomaritkin ovat joukkuepelaajia. Kouvolan erotuomarikerho täytti 70 vuotta ja pääsin tuomarin avecina todistamaan tyylikkäästi toteutettua juhlaa. Paikalle oli saapunut monen eri sukupolven oikeudenjakajia ja yhteenkuuluvuuden tunne, mikä näin ulkopuoliselle jäi mieleen oli äärimmäisen hienoa.

Noista juhlista jäi erityisesti mieleen Esa Inkilän pakina; Kuka muistaa? Parhaana yksityiskohtana jäi itselleni mieleen kuinka kovalla sadesäällä puulaakiottelun viheltänyt Ville Mantere oli pitänyt koko pelin ajan sateenvarjoa mukanaan.

Tuomareistakin löytyy ne omat persoonansa ja hyvä niin. Vaikka jokaisessa ottelussa se nuija onkin aina kentällä on kuitenkin hyvä muistaa, että ilman tuomareita ei kovinkaan montaa jalkapallo-ottelua pelattaisi.