Yksi kausi vielä jos löytyy joukkue

Niinhän siinä sitten kävi, että kausi pelien osalta katkesi ennen aikojaan. Purhan julkaistessa talvisaikaan Vitosen tason joukkueen tyylille varsin mahtipontisen jatkosopimusuutisen allekirjoittaneesta, tuli asetettua  yhdeksi tavoitteeksi ehjä kausi ilman loukkaantumisia. Haaveeksi jäi.

Syyskierros jää torsoksi, sillä sen ensimmäisessä ottelussa reiteen osunut vastustajan nappulakenkä teki turhan kovaa jälkeä ja jalan toipuminen on edennyt hyvin hitaasti. Alasarjafutaajan arkeen kuuluvat työt ja matkailukaan eivät juuri nyt häiritse futiksen peluuta.

Loukkaantumiset on ikävä lisä tätä urheilulajia, pelasit sitten Veikkausliigassa tai Vitosessa. Omalla kohdalla kaksi viimeisintä kautta ovat olleet varsin rikkonaisia. Poissaolot peleistä ja harjoituksista ovat omalla kohdalla tehneet varsin ison aukon itseluottamukseen. Omaan tekemiseen tulee itseluottamuksen puuttuessa suhtauduttua turhankin kriittisesti. Samalla sitä tuntee pettävänsä joukkueen kun pelata ei pysty.

Itseluottamus palautuu harjoittelun kautta. Sitä en tänä kesänä päässyt maalivahdin näkökulmasta katsottuna toteuttamaan tarpeeksi laadukkaasti ja nyt ei puhuta joukkueharjoituksista. Se tässä futiskesässä jäi eniten harmittamaan.

Jotta kaikki ei menisi pelkäksi itkuvirreksi, on tässä kaudessa ollut paljon hyvääkin. Joukkue on pärjännyt varsin mainiosti ja se on tärkeintä. Kauden alussa tavoitteeksi asetettiin lohkon kärkisijat ja loppua kohti mentäessä tilanne näyttää äärimmäisen hyvältä. Joukkueessa vallitseva mahtava henki on edesauttanut paljon asioita. Siitä täytyy olla ylpeä, että on saanut olla tälläisessä yhteisössä mukana. Jos ollaan kaaduttu ollaan tehty sekin yhdessä ja porukassa myös noustu ylös.

Omalta osaltani loppukausi menee enemmän ja vähemmän joukkueen hengenluojana. Kauden viimeinen saunailta ja päätösristeily eivät lienee vaadi enää nappulakenkien jalkaan laittamista ja pallojen torjumista, joten osallistuminen niihin ei ole vaarassa.

Ajatukset futiksen suhteen ovat tällä hetkellä sellaiset, että ensi kaudella vielä jossain pelattaisiin. Fysikkapuolen parantamiseksi on löytynyt hyvä harjoitusmuoto, jonka avulla jonkinlainen valmistautuminen kauteen 2018 on jo aloitettu. Voi kuulostaa ammattimaiselta, mutta fyysinen puoli on romahtanut niin pahoin, että jotain on pakko tehdä.

Siispä yksi vuosi vielä, one more year ja mitä näitä nyt oli. Edellyttäen tietenkin sitä, että jollakin joukkueella on vielä tälläiselle maalivahdille käyttöä…

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *