MyPa-perheen juhla-päivä täynnä upeita muistoja


Ajellessani lauantaina kohti Saviniemeä ilmassa oli jotenkin erityisen paljon positiiviisuutta. Stadionin liepeillä tunnelma hienosta päivästä vain vahvistui. MyPa juhli 70-vuotista taivaltaan ja se näkyi ihmisten olemuksessa ja ihan kaikessa.

Ruutiukkojen juhlapeli aloitti päivän. Se peli oikeastaan kiteytyi itselleni yhteen ja ainoaan laukaukseen. Kun Jaakko ”James” Toikander laukoi rangaistuspotkun maaliin, siinä oli jotakin symboliikkaa sille, mitä MyPa tänä päivänä on. Vahva ja periksiantamaton seura. Kun ”James” joskus MyPa-talolla meille silloisille junioreille esiteltiin, ei sitä silloin tajunnut kuinka suuresta mypalaisesta on kyse. Viimeistään nyt sen kuitenkin tajusi, että pallon takana seisoi iso palanen MyPan historiasta.

Omat vahvat muistoni sijoittuivat kuitenkin vahvasti päivän toiseen otteluun. Heikki ”Hessu” Pulkkisen kokoaman legendajoukkueen marssiessa kentälle muistot heräsivät välittömästi. Janne Korhonen, Ville Iiskola, Toni Huttunen, Saku Puhakainen, Tero Taipale, Jukka Lindström, Mauri Keskitalo, Tuomas Aho, Niki Helenius ja monta muuta nimeä, joiden kirjoittaminen tässäkin hetkessä tuo kylmät väreet.

Ne kylmät väreet kulki kehossa läpi tuon ottelun. Äijistä näki, että lekkeriksi ei ole lyöty peliuran jälkeenkään. Vaikka niin tosissaan ei välttämättä pelattukaan, tietynlainen voitontahto noissa pelaajissa edelleen näkyi. Jukka Lindström dominoi pääpalloissa tapaan johon on totuttu. Tuomas Ahosta huokui tuttu rauhallisuus ja johtajuus. Toni Huttusen ja Saku Puhakaisen kemia ei ollut kadonnut. Tero Taipaleenkin jalka liikkui kevyen näköisesti ja Niki Heleniuksen taiturimainen pallonkäsittely toi kaikki hyvät muistot takaisin. Maalivahdit Janne Korhonen sekä Ville Iiskola pitivät kimpassa vastustajan nollilla. Sekin on tullut näiden vuosien aikana tutuksi.

Puoliajalla käytettiin yleisön mieliksi hienoa pelisilmää. Ville Oksanen ja Mauri Keskitalo vaihtoivat puolia. ”Mane” teki tottakai maalin ja koko jutun ydin oli omalta osaltani siinä. ”Manen” maalit ovat vuosien takaa juuri se yksi iso asia, miksi Saviniemi on vetänyt puoleensa. Suurin idoli ja yksi suurista Saviniemen sankareista teki maalin vielä kerran punavalkoisessa paidassa.

Ottelu päättyi ja pelaajat tekivät kentällä kunniakierroksen. Yleisö osasi arvostaa legendoja heidän arvolleen sopivalla tavalla. Upeat pelaajat saivat vielä kerran ottaa yleisön omakseen ja sen legendat toden totta ansaitsivat.

Kun juhlapäivän ottelut kruunautuivat vielä Kolmosen ottelun voittoon ja Jupe Rämän hattutempuun, päivä oli täydellinen. Legendat ja yksi Saviniemen uusista sankareista olivat tehtävänsä tehneet. Koko MyPa-perhe sai päivältä sen mitä se varmasti halusi.

Juhlat jatkuivat MyPa-talolla. Muisteltiin vanhoja, spekuloitiin tulevia ja paiskattiin kättä vanhojen tuttujen kanssa. Kohtaaminen mestarivalmentaja Ilkka Mäkelän kanssa oli mieleenpainuva ja paljolti siksikin, että ”Ili” ei ollut unohtanut. ”Vieläkös jaksat olla aktiivinen kirjoitushommien kanssa?” Vastaukseni roolin hienoisesta muuttumisesta nosti hymyn Mäkelän kasvoille. ”Hieno juttu, oli kiva nähdä.”

Maalivahti Janne Korhosen kanssa käytiin perinteinen suomalainen kuulumisten vaihto. Molempien vastaus; ”Hyvin menee kiitos!” menisi vastauksena milloin tahansa suomalaisen jurouden loputtomaan arkistoon, mutta tähän ”keskusteluun” sisältyi niin paljon arvostusta omalta osaltani, että ei siihen juuri muuta tarvita.

Välikäden kautta sain terveiset myös mestarijoukkueen kapteenilta Tuomas ”Teme” Haapalalta, joka ei valitettavasti paikalle päässyt. Haapalan terveiset kuitenkin kolahtivat, koska ne sanat mitä ”Teme” oli minusta käyttänyt olivat jotain sellaista, mitä en yhdeltäkään pelaajalta koskaan uskonut kuulevani.

Huutokauppaan en ole osalllistunut muuten kuin sivusta seuraajana, mutta ottelun jälkeisen huutokaupan jatkuminen MyPa-talolla sai asiat uuteen perspektiiviin kun Ville Iiskolan paita tuli huudettavaksi. Once in a lifetime-tilaisuus oli pakko yrittää käyttää hyväksi ja se toi lopulta parhaan mahdollisen lopputuloksen. Rahasumma paidasta on lopulta suhteessa pieni verrattuna siihen, miten Jaalan suuri mies on itseäni kohdellut. Ville on antanut kentällä aina kaikkensa MyPan puolesta ja auttoi kaksi vuotta sitten suuresti, kun hain oman futisurani maksimisuoritusta. Paitaa luovuttaessaan Ville lausui sanat; ”No tämä meni ihan oikeaan osoitteeseen.” Voin olla varma, että ne sanat tulivat suoraan sydämestä. Kyseessä on huippuveskari sekä äärimmäisen hieno herrasmies kentän ulkopuolella.

Aika MyPa-talolla vierähti nopeasti. Se fiilis mikä oli koko ajan aistittavissa, ei voi koskaan unohtua. MyPa-perhe oli jälleen näyttänyt sen, mihin se parhaimmillaan pystyy.

Illan päätteeksi sain vielä kuulla sanoja joita pitää miettiä hetken jos toisenkin. Liigavuosina MyPan media officerina toimineen Toni Hannulan sanat on sellaisia joita ei ihan joka päivä kuule; ”Olet omalla tavallasi suuri mies tässä yhteisössä ja äijällä on todella suuri sydän. Kiitos että olet”

Juuri tällä hetkellä toivon vain, että minua pidettäisiin edes jollakin asteikolla MyPan miehenä. Toista seuraa joka pystyisi tarjoamaan edes lähellekään samanlaisia hetkiä ei ole eikä tule.

Kiitos MyPa ja paljon onnea!

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *