”Korpela kentän kuningas”

Kouvolan Sanomat uutisoi kyseisellä otsikolla kaudella 2015, kun Purha oli kaatanut FC Peltirummun paikallisottelussa lukemin 2-1 Inkeroisten urheilukentällä. Se otsikko piti enemmän kuin paikkansa. Se oli peli, jossa nähtiin tukku huipputorjuntoja.

Ensimmäinen kohtaamiseni Miika Korpelan kanssa tapahtui juuri tuon kauden alla, kun Purha pelasi harjoitusottelun Susia vastaan. Purha viritteli yhteistyötä KJP:n A-junioreiden kanssa ja Korpela oli yksi niistä pelaajista joka tuli vahvistamaan kapeaa pelaajarinkiä.

Täysi-ikäisyyden portteja tuolloin kolkutellut maalivahti oli ensivaikutelmaltaan hieman hiljaisen oloinen, mutta Miikasta näki, että nuori mies tiesi kuitenkin mitä teki. Raamikas kaveri teki vaikutuksen ensimmäisessä treenipelissään.

Kauden edetessä yhä paremmin tutuksi tulleesta Miikasta tuli ehdottomasti yksi parhaista treenikavereista joka omalle kohdalle on sattunut. Ajatukset osuivat hyvin yksiin ja huumoriakin irtosi paikan tullen sopivasti. Joukkueen valmennus ilmoitti heti, että Korpela on selvä ykkösvalinta aina kun pääsee paikalle. Monelle maalivahdille se voisi olla kova paikka, mutta itse näin tilanteessa enemmän mahdollisuuksia. Tilanne jossa sarjataso oli omalla kohdallakin täysin uusi, nuoren kaverin pönkittäminen eteenpäin oli huomattavasti järkevämpää kuin selän takana kyräily.

Tuo kyseinen paikallisderby osoitti, kuinka kovasta kaverista on kyse. Korpelan huippupeli on piirtynyt niin pysyvästi verkkokalvoille, että sen muisteleminen tuo aina hyvän fiiliksen. Muistan kuinka omat kehut Miikalle saivat maalivahtivalmentaja Ville Lehtisen ihmettelemään, kuinka harvinaista on, että joukkueen toinen maalivahti pystyy iloitsemaan toisen onnistumisesta. Minulle se oli luonnollista. Vanha klisee joukkuepelistä ja joukkueen edusta on itselleni ollut tärkeä juttu.

Yksi kamalimmista tilanteista oli kauden toinen paikallisderby Lehtomäessä. Purha johti derbyä, mutta Rumpu nousi lopulta takaa ohi. Ratkaiseva maali oli perin kummallinen pomppu, joka vielä auringon sopivasti häikäistessä yllätti Miikan. Nuoressa veskarissa näkyi jatkossa pieni hermostuneisuus ja valmennusjohto käski minut valmistautumaan kentälle menoon. Vaihtoa ei kaikeksi onneksi koskaan tapahtunut, sillä se olisi saattanut lopullisesti musertaa nuoren maalivahdin maailman. Muistan olleeni pari päivää tuon jälkeen todella vihainen, mutta valmennukselle ei voinut hanttiinkaan pistää.

Nyt pari vuotta tapahtuneesta, koko tilanne on tainnut toimia osana maalivahdin kasvutarinaa. MYPAn uuden tulemisen myötä joukkueen maalilla seisoo kova tekijä. Pituutta Miikan ei tarvitse enää kasvaa. Oma huomioni on kohdistunut lähinnä siihen, kuinka jätkä on kasvanut henkisesti kymmeniä senttejä. Korpelasta on kasvanut yksi Kolmosen parhaista maalivahdeista, eikä tässä asiassa tarvitse edes vetää kotiinpäin.

MYPAn maalilla pelaa luotettava ja vakuuttava kaveri (Kuva: Mia Kujala)

MYPA voitti lauantain paikallisderbyssä ja kärkiottelussa Peltirummun. Ottelu olisi voinut saada täysin erilaisen käänteen jos Rumpu olisi ensimmäisen puoliajan lopussa tehnyt läpiajostaan maalin. Korpela näytti suuruutensa ja otti yhden kauden tärkeimmistä torjunnoistaan. Eikä se ole ollut tämän kauden ainoa gamesaver. Niitä on jo nähty ja lisää on tulossa. Jos MYPAn puolustuksesta pääsee läpi, siihen voi huoletta luottaa että Miika Korpela hoitaa loput.

Korpelan hieno työ tuo toivottavasti tulevaisuudessa mahdollisuuden kokeilla rajojaan myös korkeammalla sarjatasolla. Kaikki edellytykset sillekin on olemassa. Sitä ennen MYPA kuitenkin tarvitsee vielä moneen kertaan maalivahtiaan.

Itse olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä yhteistyötä huippumiehen kanssa. Hyviä oppeja voi saada nuoremmaltakin kaverilta.