Viimeinen näkemys surullisesta lopusta

Luulin jo saaneeni sielulleni rauhan, kun Myllykoskella palattiin jälleen aikaan jolloin miesten sarjafutista pelataan kotoisella Saviniemen stadionilla. Haavoja revittiin jälleen auki, kun Kouvolan Sanomat oli lainannut Tero Auvisen Urheiluseurojen sisäpiirissä-kirjasta otteita, joissa käytiin läpi MyPa:n viimeisiä vaiheita jotka lopulta johtivat surulliseen konkurssiin.

Haastattelut pelaajilta, Antti Muuriselta ja Toni Korkeakunnakselta ei tuonut omaan tietopankkiini mitään uutta. Sen sijaan toiminnanjohtaja Seppo Mäkisen kertomus MyPa:n ottamista veloista sai veren kiehumispisteeseen. Tuli siis ilmi, että Mäkinen valehteli seuran vapaaehtoistyöntekijöille ja kannattajille päin naamaa laskettelemalla isoilla kirjaimilla; VELKAA EI OLE, EIKÄ SITÄ TULE. Velan suuruusluokilla on turha selitellä mitään. Valehtelu niille, jotka antavat omasta ajastaan lukemattomia tunteja sille, että seura pysyy pystyssä, on täysin anteeksiantamatonta. Mäkinen teki pitkän päivätyön MyPa:n eteen, sitä tuskin kukaan kiistää. Tarinalle olisi vaan voinut rakentaa siistimmän lopun.

Helppo sanoa jälkikäteen, mutta sekään, että talousongelmat alkoivat jo vuonna 2008 ei tullut suurena yllätyksenä. Paperiteollisuus ajautui alamäkeen vuoden 2005 työsulkujen jälkeen. MyPa kangistui kaavoihinsa voitettuaan mestaruuden. Mitään ei tehty toisin, vaikka olisi pitänyt. Toimistolla väen olisi pitänyt mestaruuskauden jälkeen vaihtua. Kun mitään ei lopulta tapahtunut, iski kaikkiin sokeus, joka johti siihen että uskottiin kaiken menevän niinkuin ennenkin. Nöyryys MyPa-talon sisällä ei lopulta riittänyt tosiasioiden tunnustamiseen. Pelkällä uskolla ei yhtäkään jalkapalloseuraa pyöritetä. Ei MyPa:n hallituksellekaan voi puhtaita papereita antaa. Asioita tunnuttiin katsovan liian paljon läpi sormien.

Toni Korkeakunnaksen aikakausi toi uutta toivoa siitä, että pienemmilläkin resursseilla voidaan menestyä. MyPa-perhe oli ennen Korkeakunnaksen tuloa ajautunut täysin keskelle ulappaa, eikä löytänyt takaisin rantaan. Korkeakunnas adjutantteineen ja pelaajineen hilasi eksyneen lautan takaisin rantaan ja palautti MyPa-perheen ja hengen takaisin kotisatamaan. ”Token” viimeisellä kaudella MyPa oli jopa jonkin aikaa Kummelin urheiluvalmentaja Raimo Vormistoa lainatakseni; murjomassa ronssin kylkeen. Mitali valui käsistä, mutta ”Toke” jätti oman sanattoman viestinsä teoillaan mypalaisille; Koskaan ei kannata luovuttaa.

Kaikki oli kuitenkin lopun alkua. MyPa:n toiminnanjohtaja Marco Manso ilmoitti seuraväelle kauden päätteeksi, että MyPa:n tilikausi menee VÄHÄN miinukselle. Viimeisen kauden kynnyksellä räjähti lopulta pommi. MyPan tilikausi oli 400000 euroa tappiollinen. Kaikkien yllätykseksi Manso palkkasi valmentajaksi Antti Muurisen. Jälkikäteen sanottuna Muurisen rekrytointi oli pokeritermein all-in sille, että MyPa:n kuviteltiin taistelevan kärkisijoista, jopa mestaruudesta. Pisteenä i:n päälle voi laittaa Dawda Bahin hankinnan. Väitettiin, että ulkopuolinen rahoittaja olisi maksanut Bahin palkan. Näin ei kuitenkaan tainnut koskaan olla.

MyPa:n kapteenin Tuomas Ahon kertomus siitä, kuinka toiminnanjohtaja oli lopulta astunut täysin väärälle alueelle on jotain käsittämätöntä. Marco Manso teki asemassaan tekoja, jotka ovat joukkueurheilussa täysin anteeksiantamattomia. Toiminnanjohtajan on kestettävä paine joukkueen menestymättömyydestä. Marcolla tosin taisi olla tiedossa, mitä tuleman pitää jos oletettua menestystä ei tule. Paine kasvoi liian suureksi ja loppu on sitten suuren suuri farssi.

Annan edelleen suuren arvostukseni sille, kuinka Tuomas Aho puhuu asioista rehdisti. Kapteeni halusi olla kannattajilleen avoin loppuun asti.

Antti Muurista on ammuttu kovin sanoin MyPa-kannattajien keskuudessa. Sen touhun voi lopettaa. Haluan ainakin omasta puolestani sanoa, etten tule missään olosuhteissa syyttämään Antti Muurista MyPa:n konkurssista. Muurinen oli valitettavasti väärään aikaan väärässä paikassa. Mies tuli eläkepäiviltään töihin kun paloa vielä löytyi. Valitettavasti sitä työtä ei koskaan annettu viedä rauhassa loppuun asti.

Seppo Mäkinen sanoo, että se miten MyPaa loppuvaiheessa Palloliiton toimesta käsiteltiin oli rumaa. Ilveksen nostaminen liigaan oli toki läpinäkyvintä paskaa, mihin vain Palloliitto pystyy. Toinen juttu on sitten se, oliko MyPa:n hakemuksella lopulta mitään merkitystä, kun rahaa ei ollut ottaa vastaan edes Ykkösen paikkaa. Taas kerran se tuttu kapistus peili, jonka eteen astuessa näkee monta kertaa syyn moneen asiaan, olisi MyPa-talollakin ollut käyttökelpoinen väline.

Tämän tunkion penkomiselle saisi jo vihdoin tulla loppu. Asioita jää aivan varmasti edelleen avoimeksi, mutta niiden loputon vatvominen ei tuo enää vanhaa MyPaa takaisin.

MyPa-talolla ja Saviniemessä on vihdoin käännetty uusi sivu uusille tarinoille. Otetaan mieluummin jatkossa vaikka pienet sille!

 

 

 

Yksi vastaus artikkeliin ”Viimeinen näkemys surullisesta lopusta

  1. Viimeiset kauden päättäjäiset olivat tunnelmaltaan todella omituiset ja näin jälkikäteen syykin on aika selvä. Toiminnanjohtajakin viihtyi varmaan tunnin juhlissa, joka kuvasti kyllä hienoa henkeä aika paljon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *