Pyry Soiri rakentaa maltilla matkaa menestykseen

MyPaa Veikkausliigassa kausilla 2012-2014 edustanut Pyry Soiri otti uuden askeleen urallaan ja lähti kokeilemaan siipiään ulkomaan kentille. Maa on Valko-Venäjä ja seura Shakter Soligorsk. Futiksessa arkii pyörii perusrutiineilla. Kentän ulkopuolella tilanne on vähän toisenlainen, mutta Pyry on ottanut matkaansa positiivisen mielen ja halun oppia.

-Ihan hyvää kuuluu! Arki on aika samanlaista, treenit tai kahdet päivässä ja loppupäivä valmistautumista seuraavaan! Ympäristö on erilainen, eikä asuinpaikassani suurinosa osaa englantia. Onneksi käytössä on tulkki ja saan apua muilta yleisissä asioissa! Opettelen parhaillaan venäjää ja vähän on jo ehtinyt tarttuakin.

Ennen Valko-Venäjälle siirtymistään Soiria huhuiltiin jopa Suomen ykkösseura HJK:n riveihin. Pyry suostuu lyhyesti paljastamaan, että kiinnostus oli ihan konkrettistakin eikä pelkkiä lehtien keksimiä tarinoita.

-Kiinnostusta kyllä oli, mikä on aina hyvä asia.

Shakter Soligorskin kiinnostus heräsi, kun Soiri pelasi vahvan kauden Vaasassa. Seuravalinta on varmasti monesta suomalaisesta näkökannasta melko eksoottinenkin mutta kun puhutaan Pyry Soirin taustoista, nuori mies on ehtinyt nähdä aika paljon ihmeellisempiäkin paikkoja maailmassa. Asenne nuorella miehellä on ainakin sellainen, että siitä kehittyminen jalkapalloilijana ei tule jäämään kiinni.

-Sain tämän mahdollisuuden viime vuoden loppupuolella, kun joukkue oli tosi kiinnostunut saamaan minut tänne ja se paistoi kaikesta. Joukkue on menestynyt ja on aina kiva pelata kärkisijoista. Paikka on ehkä eksoottinen, mutta olen asunut koko elämäni eri maissa ja jopa paljon ”eksoottisemmissakin”, joten se ei ollut ainakaan este. Uudessa ympäristössä voi aina saada uutta oppia ja mietin silloin enimmäkseen jalkapallon kannalta mikä olisi minulle hyvä seuraava askel eteenpäin.

Valko-Venäjältä varmasti tunnetuin seura on Mestareiden liigassakin esiintynyt BATE Borisov. Shakter Soligorsk on BATE Borisovin kovin haastaja maan pääsarjassa, joten ei Pyry Soiri ihan missä tahansa joukkueessa pelaa. Uusi kotikaupunki tarjoaa Pyrylle jotain tuttuja vivahteitakin vanhoista ajoista.

-Shakter on hyvä joukkue, mikä koostuu enimmäkseen maan parhaista paikallisista pelaajista sekä kuudesta ulkomaalaisesta. Minun lisäksi joukkueessa on kroatialaisia ja bulgarialaisia ulkomaalaisvahvistuksia.  Kaupunki sijaitsee 130 km etelään Minskistä ja on 120 000 asukkaan tehdaskaupunki, ehkä jossain määrin verrattavissa Kouvolaan. Joukkueen omistaa tehdas. Shakter sijoittui viime kaudella toiseksi ja tämän vuoden tavoite on voittaa mestaruus!

Soiri on sopeutunut hyvin uuteen ympäristöön ja vaikka kieli aiheuttaa vielä omat haasteensa, ei sekään ole menoa hidastanut.

-Joukkue on ottanut ihan hyvin sisään. Suurin osa paikallisista ei puhu englantia mutta jotkut ovat innokkaita oppimaan. Aika rauhallista elämää täällä eletään , treenataan kovaa ja muuten palautellaan! 

Sopeutuminen nousee luonnollisesti moneen kertaan puheisiin, mutta sen suhteenkin Pyryllä on avoin mieli matkassa. Pelillisen tason Pyry arvioi Veikkausliigaa korkeammaksi ja fyysistä puoltakin on saanut mitata eri tasolla.

-Toki vie aina aikaa sopeutua ja kieli on myös vieras, mutta olen saanut apua ja ollut myös todella halukas oppimaan ja sopeutumaan!  Sarjassa on kolme kärkiseuraa jotka menee menojaan ja aina löytyy joku yllättävä joukkue, mutta sarja on muuten tasainen ja taso on korkeampi kuin Suomessa. Sanoisin, että täällä on paljon fyysisempää! 

Pyry suostuu valottamaan ajatuksiaan myös pidemmälle tulevaisuuteen, mutta rivien välistä on helppo lukea, että nuori mies eteneen urallaan rauhallisin ja vakain askelin. Soirin asennoitumisesta omaan tekemiseensä kannattaa jokaisen ulkomaan kentistä haaveilevan juniorin ottaa mallia.

-Tavoitteet ovat korkealla. Haluan siirtyä eteenpäin kyllä tulevaisuudessa, mutta nyt olen täällä ja annan kaikkeni Shakterille. Uskon siihen, että unelmani toteutuvat tulevaisuudessa vielä. Muutin tänne sellaisella mentaliteetillä, että täällä voin ja haluan oppia paljon.

Myllykosken Pokintieltä on ollut suhteellisen pitkä matka paikkaan jossa Pyry Soiri tällä hetkellä toteuttaa omia unelmiaan. Pyryn sanoista on helppo huomata kuinka kiitollinen nuori mies on MyPa:n ja VPS:n tarjoamista mahdollisuuksista. Vaasassa ensimmäinen kausi ei ollut se kaikista helpoin, mutta sekin on matkan varrella ollut hyvä opetus mitä ammattilaisen ura vaatii.

-MyPasta kaikki lähti ja sain siellä mahdollisuuden tehdä mitä olen aina halunnut ja mistä nautin todella paljon. Oli silloin kuitenkin aika siirtyä eteenpäin ja Vaasa otti avoimin käsin vastaan ja siellä viihdyinkin joukkuessa tosi hyvin. Meillä ei vuonna 2015 ollut paras alku mutta lopetettiin hyvin ja pysyttiin sarjassa. 2016 meidän tavoitteet oli edelleen samat, mutta meillä oli kokemusta ja tiedettiin mitä se vaati, hyvä kausi henkilökohtaisesti ja joukkueena mikä palkittiin pääsyllä Eurooppaan. Sen jälkeen ajattelin, että nyt on aika ottaa seuraava askel ja päätin tulla tänne! Sen huomaa, että nyt vasta työt alkavat todenteolla.

Myllykoskella on tottakai erityinen merkitys Pyrylle. Seuran paluu jalkapallokartalle on ollut Soirin mieleen ja etenkin ihmiset uuden MYPA:n taustalla saavat nuorelta mieheltä hienoa tukea.

-MyPa ja Myllykoski merkitsee paljon. Perhe on sieltä kotoisin ja olen viettänyt siellä monet kesät ennen kun asuin siellä neljä vuotta. Oli todella iloista kuulla, että MyPa tekee paluun ja on niin monia loistavia ihmisiä ketkä haluavat nostaa sen takaisin sille tasolle missä se oli! Meillä on myös vielä talo Myllykoskella.

Vanhoilla kotikulmillaan Pyry on ehtinyt käymää valitettavan vähän ja loppuun onkin annettava miehelle mahdollisuus lähettää terveiset niille, jotka ovat niitä tärkeimpiä.

-En ole valitettavasti hirveästi itse päässyt kyläilee, mutta haluisin lähettää terveiset kaikille ja itseasiassa myös kiitokset kaikesta niille ketkä ovat auttaneet minua pääsemään eteenpäin. Myös kaikille tutuille ja kavereille terveiset!

Viimeinen näkemys surullisesta lopusta

Luulin jo saaneeni sielulleni rauhan, kun Myllykoskella palattiin jälleen aikaan jolloin miesten sarjafutista pelataan kotoisella Saviniemen stadionilla. Haavoja revittiin jälleen auki, kun Kouvolan Sanomat oli lainannut Tero Auvisen Urheiluseurojen sisäpiirissä-kirjasta otteita, joissa käytiin läpi MyPa:n viimeisiä vaiheita jotka lopulta johtivat surulliseen konkurssiin.

Haastattelut pelaajilta, Antti Muuriselta ja Toni Korkeakunnakselta ei tuonut omaan tietopankkiini mitään uutta. Sen sijaan toiminnanjohtaja Seppo Mäkisen kertomus MyPa:n ottamista veloista sai veren kiehumispisteeseen. Tuli siis ilmi, että Mäkinen valehteli seuran vapaaehtoistyöntekijöille ja kannattajille päin naamaa laskettelemalla isoilla kirjaimilla; VELKAA EI OLE, EIKÄ SITÄ TULE. Velan suuruusluokilla on turha selitellä mitään. Valehtelu niille, jotka antavat omasta ajastaan lukemattomia tunteja sille, että seura pysyy pystyssä, on täysin anteeksiantamatonta. Mäkinen teki pitkän päivätyön MyPa:n eteen, sitä tuskin kukaan kiistää. Tarinalle olisi vaan voinut rakentaa siistimmän lopun.

Helppo sanoa jälkikäteen, mutta sekään, että talousongelmat alkoivat jo vuonna 2008 ei tullut suurena yllätyksenä. Paperiteollisuus ajautui alamäkeen vuoden 2005 työsulkujen jälkeen. MyPa kangistui kaavoihinsa voitettuaan mestaruuden. Mitään ei tehty toisin, vaikka olisi pitänyt. Toimistolla väen olisi pitänyt mestaruuskauden jälkeen vaihtua. Kun mitään ei lopulta tapahtunut, iski kaikkiin sokeus, joka johti siihen että uskottiin kaiken menevän niinkuin ennenkin. Nöyryys MyPa-talon sisällä ei lopulta riittänyt tosiasioiden tunnustamiseen. Pelkällä uskolla ei yhtäkään jalkapalloseuraa pyöritetä. Ei MyPa:n hallituksellekaan voi puhtaita papereita antaa. Asioita tunnuttiin katsovan liian paljon läpi sormien.

Toni Korkeakunnaksen aikakausi toi uutta toivoa siitä, että pienemmilläkin resursseilla voidaan menestyä. MyPa-perhe oli ennen Korkeakunnaksen tuloa ajautunut täysin keskelle ulappaa, eikä löytänyt takaisin rantaan. Korkeakunnas adjutantteineen ja pelaajineen hilasi eksyneen lautan takaisin rantaan ja palautti MyPa-perheen ja hengen takaisin kotisatamaan. ”Token” viimeisellä kaudella MyPa oli jopa jonkin aikaa Kummelin urheiluvalmentaja Raimo Vormistoa lainatakseni; murjomassa ronssin kylkeen. Mitali valui käsistä, mutta ”Toke” jätti oman sanattoman viestinsä teoillaan mypalaisille; Koskaan ei kannata luovuttaa.

Kaikki oli kuitenkin lopun alkua. MyPa:n toiminnanjohtaja Marco Manso ilmoitti seuraväelle kauden päätteeksi, että MyPa:n tilikausi menee VÄHÄN miinukselle. Viimeisen kauden kynnyksellä räjähti lopulta pommi. MyPan tilikausi oli 400000 euroa tappiollinen. Kaikkien yllätykseksi Manso palkkasi valmentajaksi Antti Muurisen. Jälkikäteen sanottuna Muurisen rekrytointi oli pokeritermein all-in sille, että MyPa:n kuviteltiin taistelevan kärkisijoista, jopa mestaruudesta. Pisteenä i:n päälle voi laittaa Dawda Bahin hankinnan. Väitettiin, että ulkopuolinen rahoittaja olisi maksanut Bahin palkan. Näin ei kuitenkaan tainnut koskaan olla.

MyPa:n kapteenin Tuomas Ahon kertomus siitä, kuinka toiminnanjohtaja oli lopulta astunut täysin väärälle alueelle on jotain käsittämätöntä. Marco Manso teki asemassaan tekoja, jotka ovat joukkueurheilussa täysin anteeksiantamattomia. Toiminnanjohtajan on kestettävä paine joukkueen menestymättömyydestä. Marcolla tosin taisi olla tiedossa, mitä tuleman pitää jos oletettua menestystä ei tule. Paine kasvoi liian suureksi ja loppu on sitten suuren suuri farssi.

Annan edelleen suuren arvostukseni sille, kuinka Tuomas Aho puhuu asioista rehdisti. Kapteeni halusi olla kannattajilleen avoin loppuun asti.

Antti Muurista on ammuttu kovin sanoin MyPa-kannattajien keskuudessa. Sen touhun voi lopettaa. Haluan ainakin omasta puolestani sanoa, etten tule missään olosuhteissa syyttämään Antti Muurista MyPa:n konkurssista. Muurinen oli valitettavasti väärään aikaan väärässä paikassa. Mies tuli eläkepäiviltään töihin kun paloa vielä löytyi. Valitettavasti sitä työtä ei koskaan annettu viedä rauhassa loppuun asti.

Seppo Mäkinen sanoo, että se miten MyPaa loppuvaiheessa Palloliiton toimesta käsiteltiin oli rumaa. Ilveksen nostaminen liigaan oli toki läpinäkyvintä paskaa, mihin vain Palloliitto pystyy. Toinen juttu on sitten se, oliko MyPa:n hakemuksella lopulta mitään merkitystä, kun rahaa ei ollut ottaa vastaan edes Ykkösen paikkaa. Taas kerran se tuttu kapistus peili, jonka eteen astuessa näkee monta kertaa syyn moneen asiaan, olisi MyPa-talollakin ollut käyttökelpoinen väline.

Tämän tunkion penkomiselle saisi jo vihdoin tulla loppu. Asioita jää aivan varmasti edelleen avoimeksi, mutta niiden loputon vatvominen ei tuo enää vanhaa MyPaa takaisin.

MyPa-talolla ja Saviniemessä on vihdoin käännetty uusi sivu uusille tarinoille. Otetaan mieluummin jatkossa vaikka pienet sille!