Äideistä parhain

Muistan aina kun sain ensimmäiset Patrickin jalkapallokengät (jotka oli muuten parhaat mitä minulla on ikinä ollut) tai ensimmäiset maalivahdin hanskat, josta tämä kaikki on saanut alkunsa. Mikään näistä ei olisi ollut ikinä mahdollista ilman äitiä.

Äiti on paikannut lukemattomia kertoja hiekkahallin jäljiltä kärsineitä hallihousuja, pujottanut shortseista läpi vedettyjä naruja uudelleen, avannut kengännauhojen umpisolmuja ja kantanut futisturnauksiin pienen pesukoneen, jonka ansiosta koko joukkue on saanut pelata puhtaissa varusteissa.

Äiti ei ole koskaan valittanut. Treeneistä kuraisen kelin jäljiltä kotiin tullessa, äiti on vain todennut; Kuraiset vaatteet pesuhuoneessa pois, niin laitan ne suoraan koneeseen. Kaiken tämän äiti olisi valmis tekemään vieläkin, vaikka yli kolmekymppisen pitäisi olla valmis tekemään se myös itse.

Minulla on ollut paras lapsuus. Olen saanut tehdä sitä, mistä olen todella nauttinut. Rajoja on kokeiltu, virheitäkin on tehty ja niistä on otettu opiksi. Äiti on ollut aina tyytyväinen, kun on vaan harrastanut jotain. Missään ei ole tarvinnut olla paras, vaan se parhaansa tekeminen ja yleensä vain tekeminen on riittänyt. S-Marketin takapihalla syljeskely ei ole kuitenkaan tullut kysymykseen.

Pitää olla onnellinen, että myöhemmin on ollut mahdollisuus kulkea omalla mopolla ja autolla sinne minne on halunnut. Siitäkin on kiittäminen äitiä, sillä ilman oppeja rahan fiksusta käytöstä ei minulla olisi ollut yhtään mopoa eikä autoa. Viikko -tai kuukausirahoja ei ollut. Jos rahaa tarvitsi, se oli ansaittava tekemällä jokin työ. Se on opittu kantapään kautta, että mitään ei saa ilmaiseksi. Hyvä niin.

Vielä nykyäänkin tulee muistutus, että työt on hoidettava kunnolla ja kunnialla. Nöyrä pitää olla, mutta ketään ei tarvitse nöyristellä. Ohjeita joista on ollut hyvä pitää kiinni jokaisella hetkellä.

Äidillä on aina ollut ilmiömäinen kyky huomata, jos joku asia on huolettanut. Se on tavannutkin aina sanoa; Nään silmies asennosta, että joku on vähän vinossa. Lopulta on aina ollut helppo kertoa asiasta kuin asiasta. Aina on jokaiseen hetkeen ja asiaan löytynyt oikeat sanat.

Yhteenkin on otettu monet kerrat. Lopulta jokaisen kerran jälkeen sitä on huomannut sen, että äiti on ollut aina oikeassa. Asetetut rajat on olleet pelkkää rakkautta. Turhaan ei ole sanottu mistään eikä koskaan.

Mitä jalkapalloon tulee, minun äitini elää ja hengittää sitä edelleen. Vielä tänäkin päivänä se kysyy; Miten meni peli? ja sillä kertaa kun istuu katsomossa, penkillä pysyminen on suuri haaste.

Äidin rakkaus on suurinta maailmassa. Mitään samanlaista ei voi kukaan muu tarjota. Äideille äitienpäivä on todellakin ansaittu, mutta on kai hyvä muistaa, että se arvostus ei saa sammua muinakaan päivinä.

Kiitos Äiti että olet se äideistä parhain!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *