MYPA-Uudet tarinat ja uudet sankarit

Kun Jussi-Pekka Rämä latasi Regions’ Cupin ottelussa Union Plaania vastaan komean saksipotkumaalin, omasta sisimmästä vapautui täysin odottamatta jotain suurta. Niin kuin tavataan sanoa; Pala nousi kurkkuun, roskia meni silmiin ja kivi putosi sydämeltä. ”Jupen” taidonnäyte herätti itseni lopullisesti kahden vuoden katastrofaalisesta painajaisesta. MYPA oli tullut takaisin ja näyttävästi.

Jukka Karjalainen apujoukkoineen on kasannut mielenkiintoisen ja ikärakenteeltaan nuoren joukkueen. Se on tulevaisuutta ajatellen vain positiivinen asia. Karjalaisella itselläänkin on jatkuva halu kehittyä valmentajana, ja siksi Jukka onkin enemmän kuin oikea mies johdattamaan MYPA:n kohti uusia tarinoita.

Karjalaiselle on annettava jo alkukauden perusteella iso sulka hattuun, sillä MYPA:n päävalmentaja on saanut etenkin kaksikosta Jussi-Pekka Rämä ja Tomi Räikkönen irti sen, mitä jo niin paljon odotettiin kaksikon pelattua yhdessä Purhassa. Tehokas hyökkäysduo on noussut nopeaan tahtiin yleisön tietoisuuteen. ”Tompan” volleymaali ”Jupen” pudotuksesta Kolmosen avausottelussa oli sitä taidetta, mitä tuo kaksikko parhaimmillaan pystyy tarjoamaan.

Ilo on ollut myös huomata, kuinka MYPA:n maalilla seisoo henkisesti kymmeniä senttejä kasvanut maalivahti. Miika Korpela on aloittanut kautensa vahvasti ja se tietää MYPA:n uusien tarinoiden rakentamiselle hyvää. ”Misse” on äärimmäisen hyvä tyyppi, joka ansaitsee menestyä. Toivottavasti joskus korkeammallakin.

Odotettu paluumuuttaja Heikki Pulkkinen kärsii monen harmiksi loukkaantumisesta. ”Hessun” poissaollessa on ollut kuitenkin hienoa huomata, että vastuunkantajia löytyy. Puolustuspäässä Benjamin Niveri ja Paavo Kujala ovat ottaneet isoa roolia. Jos unohtaisin Miro ”Mirsseli” Paajasen, siitä tulisi todennäköisesti nopea kuitti. ”Mirsseli” on asennepelaaja vailla vertaa. Vahvuutena erityisesti rakentavat keskustelut peleistä toiseen erotuomareiden kanssa.

Keskikentälle MYPA:lla on asettaa Kolmosen tasolle timanttinen kolmikko. Samuel Lindeman herättää jo pelkällä olemuksellaan kunnioitusta. Enkä tohdi ”Linden” pelitaitojakaan moittia, sillä se olisi idioottimaista. Niko Roitto osaa ”roittokävelynsä” lisäksi rakentaa joukkueensa peliä. Joonas Tiihonen on sitten sellainen pelaaja, jonka peliälyä, preesenssiä ja pallovarmuutta ei voi sanoin kuvailla. Menkää katsomaan itse. Se on tyylikäs äijä!

Yksilöitä riittää, mutta kaikkein hienointa on ollut huomata, että kaikki mitä eteen tulee otetaan joukkueena vastaan. Se tietää jo näin alkuvaiheessa hyvää, sillä kun kausi on vielä nuori, niitä heikompiakin hetkiä on vielä edessä. Silloin juuri joukkuehenki nousee arvoon arvaamattomaan.

Kauden ensimmäinen kotipeli osoitti, että uusia tarinoita ja uusia sankareita on Saviniemeen kaivattu, sarjatasosta viis. Yleisö toivottavasti osoittaa tukensa jatkossakin, sillä sitä nämä uudet sankarit tarvitsevat kirjoittaakseen uusia tarinoita MYPA:n historiaan.

Tultiin takaisin jäädäksemme eikä koskaan luovuteta. Me ollaan MYPA!

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *