Äideistä parhain

Muistan aina kun sain ensimmäiset Patrickin jalkapallokengät (jotka oli muuten parhaat mitä minulla on ikinä ollut) tai ensimmäiset maalivahdin hanskat, josta tämä kaikki on saanut alkunsa. Mikään näistä ei olisi ollut ikinä mahdollista ilman äitiä.

Äiti on paikannut lukemattomia kertoja hiekkahallin jäljiltä kärsineitä hallihousuja, pujottanut shortseista läpi vedettyjä naruja uudelleen, avannut kengännauhojen umpisolmuja ja kantanut futisturnauksiin pienen pesukoneen, jonka ansiosta koko joukkue on saanut pelata puhtaissa varusteissa.

Äiti ei ole koskaan valittanut. Treeneistä kuraisen kelin jäljiltä kotiin tullessa, äiti on vain todennut; Kuraiset vaatteet pesuhuoneessa pois, niin laitan ne suoraan koneeseen. Kaiken tämän äiti olisi valmis tekemään vieläkin, vaikka yli kolmekymppisen pitäisi olla valmis tekemään se myös itse.

Minulla on ollut paras lapsuus. Olen saanut tehdä sitä, mistä olen todella nauttinut. Rajoja on kokeiltu, virheitäkin on tehty ja niistä on otettu opiksi. Äiti on ollut aina tyytyväinen, kun on vaan harrastanut jotain. Missään ei ole tarvinnut olla paras, vaan se parhaansa tekeminen ja yleensä vain tekeminen on riittänyt. S-Marketin takapihalla syljeskely ei ole kuitenkaan tullut kysymykseen.

Pitää olla onnellinen, että myöhemmin on ollut mahdollisuus kulkea omalla mopolla ja autolla sinne minne on halunnut. Siitäkin on kiittäminen äitiä, sillä ilman oppeja rahan fiksusta käytöstä ei minulla olisi ollut yhtään mopoa eikä autoa. Viikko -tai kuukausirahoja ei ollut. Jos rahaa tarvitsi, se oli ansaittava tekemällä jokin työ. Se on opittu kantapään kautta, että mitään ei saa ilmaiseksi. Hyvä niin.

Vielä nykyäänkin tulee muistutus, että työt on hoidettava kunnolla ja kunnialla. Nöyrä pitää olla, mutta ketään ei tarvitse nöyristellä. Ohjeita joista on ollut hyvä pitää kiinni jokaisella hetkellä.

Äidillä on aina ollut ilmiömäinen kyky huomata, jos joku asia on huolettanut. Se on tavannutkin aina sanoa; Nään silmies asennosta, että joku on vähän vinossa. Lopulta on aina ollut helppo kertoa asiasta kuin asiasta. Aina on jokaiseen hetkeen ja asiaan löytynyt oikeat sanat.

Yhteenkin on otettu monet kerrat. Lopulta jokaisen kerran jälkeen sitä on huomannut sen, että äiti on ollut aina oikeassa. Asetetut rajat on olleet pelkkää rakkautta. Turhaan ei ole sanottu mistään eikä koskaan.

Mitä jalkapalloon tulee, minun äitini elää ja hengittää sitä edelleen. Vielä tänäkin päivänä se kysyy; Miten meni peli? ja sillä kertaa kun istuu katsomossa, penkillä pysyminen on suuri haaste.

Äidin rakkaus on suurinta maailmassa. Mitään samanlaista ei voi kukaan muu tarjota. Äideille äitienpäivä on todellakin ansaittu, mutta on kai hyvä muistaa, että se arvostus ei saa sammua muinakaan päivinä.

Kiitos Äiti että olet se äideistä parhain!

 

 

MYPA-Uudet tarinat ja uudet sankarit

Kun Jussi-Pekka Rämä latasi Regions’ Cupin ottelussa Union Plaania vastaan komean saksipotkumaalin, omasta sisimmästä vapautui täysin odottamatta jotain suurta. Niin kuin tavataan sanoa; Pala nousi kurkkuun, roskia meni silmiin ja kivi putosi sydämeltä. ”Jupen” taidonnäyte herätti itseni lopullisesti kahden vuoden katastrofaalisesta painajaisesta. MYPA oli tullut takaisin ja näyttävästi.

Jukka Karjalainen apujoukkoineen on kasannut mielenkiintoisen ja ikärakenteeltaan nuoren joukkueen. Se on tulevaisuutta ajatellen vain positiivinen asia. Karjalaisella itselläänkin on jatkuva halu kehittyä valmentajana, ja siksi Jukka onkin enemmän kuin oikea mies johdattamaan MYPA:n kohti uusia tarinoita.

Karjalaiselle on annettava jo alkukauden perusteella iso sulka hattuun, sillä MYPA:n päävalmentaja on saanut etenkin kaksikosta Jussi-Pekka Rämä ja Tomi Räikkönen irti sen, mitä jo niin paljon odotettiin kaksikon pelattua yhdessä Purhassa. Tehokas hyökkäysduo on noussut nopeaan tahtiin yleisön tietoisuuteen. ”Tompan” volleymaali ”Jupen” pudotuksesta Kolmosen avausottelussa oli sitä taidetta, mitä tuo kaksikko parhaimmillaan pystyy tarjoamaan.

Ilo on ollut myös huomata, kuinka MYPA:n maalilla seisoo henkisesti kymmeniä senttejä kasvanut maalivahti. Miika Korpela on aloittanut kautensa vahvasti ja se tietää MYPA:n uusien tarinoiden rakentamiselle hyvää. ”Misse” on äärimmäisen hyvä tyyppi, joka ansaitsee menestyä. Toivottavasti joskus korkeammallakin.

Odotettu paluumuuttaja Heikki Pulkkinen kärsii monen harmiksi loukkaantumisesta. ”Hessun” poissaollessa on ollut kuitenkin hienoa huomata, että vastuunkantajia löytyy. Puolustuspäässä Benjamin Niveri ja Paavo Kujala ovat ottaneet isoa roolia. Jos unohtaisin Miro ”Mirsseli” Paajasen, siitä tulisi todennäköisesti nopea kuitti. ”Mirsseli” on asennepelaaja vailla vertaa. Vahvuutena erityisesti rakentavat keskustelut peleistä toiseen erotuomareiden kanssa.

Keskikentälle MYPA:lla on asettaa Kolmosen tasolle timanttinen kolmikko. Samuel Lindeman herättää jo pelkällä olemuksellaan kunnioitusta. Enkä tohdi ”Linden” pelitaitojakaan moittia, sillä se olisi idioottimaista. Niko Roitto osaa ”roittokävelynsä” lisäksi rakentaa joukkueensa peliä. Joonas Tiihonen on sitten sellainen pelaaja, jonka peliälyä, preesenssiä ja pallovarmuutta ei voi sanoin kuvailla. Menkää katsomaan itse. Se on tyylikäs äijä!

Yksilöitä riittää, mutta kaikkein hienointa on ollut huomata, että kaikki mitä eteen tulee otetaan joukkueena vastaan. Se tietää jo näin alkuvaiheessa hyvää, sillä kun kausi on vielä nuori, niitä heikompiakin hetkiä on vielä edessä. Silloin juuri joukkuehenki nousee arvoon arvaamattomaan.

Kauden ensimmäinen kotipeli osoitti, että uusia tarinoita ja uusia sankareita on Saviniemeen kaivattu, sarjatasosta viis. Yleisö toivottavasti osoittaa tukensa jatkossakin, sillä sitä nämä uudet sankarit tarvitsevat kirjoittaakseen uusia tarinoita MYPA:n historiaan.

Tultiin takaisin jäädäksemme eikä koskaan luovuteta. Me ollaan MYPA!

 

 

 

Erikoishaastattelussa: Mauri Keskitalo

MyPa:ssa kaudet 1986-1989 ja 1991-1998 pelannut hyökkääjälegenda Mauri ”Mane” Keskitalo viettää hyvinkin normaalia suomalaista arkea. Kaikesta voi lukea tyytyväisyyden vallitsevaan elämäntilanteeseen.

-Kiitos, hyvää kuuluu! Arki on tehty työ- ja perhe-elämästä, kuntoilusta ja elämästä nauttimisesta.

Jalkapallo ei tietenkään ole Manelta jäänyt unholaan. Voisi varmaan todeta että; Missä Mane, siellä menestys! Kesäksi Keskitalosta tuli tosin ”vapaa agentti” kun kouvolalalainen Rumpu FC luopui sarjapaikastaan Kutosessa. Penkkiurheilukin on lähellä sydäntä.

-Ei todellakaan ole unohtunut! Ikämiestreenit on joka sunnuntai. Lisäksi olen käynyt ikämiesturnauksissa, pääasiassa WIFKin joukkueessa (Lappeenranta). Viimeisin tuliainen oli Futsalin 50v SM-kulta.

Lisäksi seuraan paikallisia joukkueita paikan päällä, unohtamatta TV:n tarjontaa.

Mauri Keskitalolle on ollut jo hyvin aikaisessa vaiheessa selvää, että jalkapallo on ykköslaji. Tenniskään ei lopulta pysynyt kisassa mukana.

Taisin olla 5-vuotias, kun menin Helsingissä HJK:n kaupunginosajoukkueen harjoituksiin Santahaminassa. Siitä lähtien olen harrastanut jalkapalloa tähän päivään asti. Se on aina ollut selkeä ykköslaji. Pelasin myös tennistä aktiivisesti 10-15 –vuotiaana, mutta se jäi sitten aikanaan pois.

Kysyttäessä onko aina ollut selvää se, että pelipaikka tulee runsaasti maaleja tekevänä hyökkääjänä, vastaus tulee lyhyesti ja ytimekkäästi.

-On. ”Hyökkääjä elää maaleista” sanoi Harri Kampmankin aikoinaan. Maalinteko on pelin suola, ja sitä varten vietin aikanaan harjoituskentällä lukemattomia tunteja.

Harri Kampanin sanoihin on siis helppo yhtyä. Manella on huippuhyökkääjänä selkeä näkemys siitä, minkälaisia tunteita maalinteko tuottaa. Oikeastaan kaikella muulla on väliä, paitsi sillä millä tavalla pallo maalilinjan ylittää.

Kyllähän maalinteko aina tuottaa tyydytystä. Toki ottelun ratkaissut maali tuntuu erityisen hyvältä. Ei ole oikeastaan väliä, miten maali syntyy, kunhan pallo vaan ylittää maalilinjan. Voitto-otteluiden maalit maistuvat makeammilta kuin hävittyjen.

Aikuisten tasolla Mane teki ensimmäiset maalinsa edustaessaan HPK:ta vasta 17 vuotiaana. Ensimmäisestä maalista selkeää muistikuvaa ei ole, vahva veikkaus kylläkin.

-En suoraan sanoen muista ekaa maaliani siellä. Jos saan veikata, pääsin laidasta läpi ja pistin lampaan karsinaan.

Mane pelasi HPK:ssa kaudet 83-85. Muistot ovat tottakai hienoja. Nuorelle hyökkääjälle hyppy aikuisten tasolle oli uusi ja opettavainen kokemus. Talvisin ulkona treenaminen ei nykyiselle sukupolvellekaan vierasta ole, mutta noina vuosina olosuhteet joista Mauri Keskitalo on aloittanut nousunsa huippuhyökkääjäksi ovat todennäköisesti olleet aivan jotain muuta.

-Hienot muistot, olin nuori poika ja kaikki oli uutta. Kokeneet pelaajat neuvoivat ja ottivat hyvin mukaan jengiin. Peliaika oli tietenkin ansaittava omilla hyvillä suorituksilla. Muistan myös kovat, fyysiset harjoitukset, varsinkin talvisin. Treenasimme talvisin ulkona.

HPK:sta Keskitalo siirtyi MyPaan -85. Vanhemmat olivat muuttaneet Kouvolaan vuotta aikaisemmin. MyPa:n joukkueekseen Mane etsi, ei ehkä niin perinteisellä tavalla.

-Vanhempani muuttivat Kouvolaan jo 1984. Seurasin perässä 1985 syksyllä. Ennen muuttoa katselin kartasta, mitä joukkueita Kouvolan lähistöllä oli; sieltä valikoitui MyPa.

Mauri Keskitalo pelasi ensimmäisen ajanjaksonsa MyPa:ssa 86-89. Vuonna 89 Keskitalo voitti ykkösdivarin maalikuninkuuden ja seuraavaksi kaudeksi tie veikin pääsarjassa pelanneen Kuusysin riveihin. Lahdessa ura ei kuitenkaan ottanut toivotulla tavalla tuulta purjeisiin.

-Kausi 1989 meni osaltani todella hyvin MyPassa ja voitin ykkösdivarin maalikuninkuuden. Ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki testata tasoani korkeammalla. Otin yhteyttä Jorma ”Rommi” Kallion kautta Kuusysiin ja pääsimme sopimukseen siirrosta. Siihen aikaan oli muuten vielä käytössä seurasiirtokorvaus, Kuusysi joutui maksamaan MyPalle siirrostani 120 000 markkaa.

Kausi ”Kyykässä” ei sujunut osaltani kovin hyvin. Pääsin kyllä pelaamaan paljon, mutta useimmiten tulin vaihdosta sisään. Pelityyli ei ehkä sopinut minun tyyliselle pelaajalle. Olin enemmän (pystyyn)juoksijatyyppinen, Kyykässä pelattiin enemmän hitaita hyökkäyksiä, joissa hyökkääjä tuli vastaan, pudotti pallon takaisin jne. Kyykässä pelasin ensimmäiset Eurocup-pelini, kyseessä oli tuolloinen Eurooppa Cup (Champions Leaguen edeltäjä).

Keskitalo palasi MyPa:n riveihin kaudeksi 1991. Manen takaisin punavalkoisiin houkutteli kukapa muukaan kuin Harri ”Hape” Kampman. Mane nostaa erityisesti ikimuistoisen kauden pelaajista esille paikalliset suuruudet.

Nimenomaan Hape sai minut houkuteltua takaisin Kyykästä. MyPalla oli silloin ainoa tavoite nousta liigaan. Vuosi oli huikea, meillä oli runkona myllykoskelaiset pelaajat, mm. Matti Peltonen, Simo Marttila ja Juha ”Ossi” Hasu, joita Hape täydensi kovilla vahvistuksilla. Harjoittelimme todella kovaa, osa joukkueesta jopa kaksi kertaa päivässä. Kausi huipentui ja ratkesi viimeiseen peliin KePSiä vastaan, jonka voitimme 3-1. Kausi oli yksi hienoimmista urallani.

MyPaa ja europelejä ei voi seurasta puhuttaessa oikein koskaan ohittaa. Ohittaa ei voi myöskään Mauri Keskitalon kohdalla sitä, että hyökkääjälegenda on paukuttanut maalin legendaarisella Anfield Roadilla. Manen muistot nostavat kylmiä väreitä kenelle tahansa. Muistot kun eivät rajoitu pelkkään Liverpoolin kohtaamiseen.

-Europelit olivat todellisia huipputapahtumia urallani. Kruununa oli tietysti pelit Liverpoolia vastaan. Vastassa oli joukkueellinen maailmantähtiä. Steve McManaman, Robbie Fowler, David James, Stan Collymore, Patrick Berger, John Barnes ja listaa voisi jatkaa. Anfied on loppuunmyyty, yleisö laulaa You’ll never walk alonea, teen maalin… huh, kyllä nuo muistot säväyttävät joka kerta.

Muitakin hienoja muistoja europeleistä on: v. 1995 pelasimme PSV Eindhovenia vastaan, onnistuin sielläkin maalinteossa ja vastassa maailmantähdet, mm. Ronaldo (se brassi), Luc Nilis, Philip Cocu, Wim Jonk, Arthur Numan jne. Voitto Motherwellistä vieraissa 1-3 oli myös kova saavutus meille.

Keskitalon uralle on osunut pelikaveri jos toinenkin. Mylsäläiset suurpelaajat ovat olleet Manelle erityisen tärkeitä. Hyökkääjälle parhaita maalipaikkoja rakentelivat kaksi erityistä legendaa.

-Vuosien 1986-1989 joukkueesta jo edellä mainitut Peltonen, Marttila ja Hasu. Näiden miesten kanssa peli kulki ja huumori kukki. Myöhemmiltä ajoilta Ykä Happonen, Toni Huttunen, Sami Hyypiä, Esa Pekonen. Listaa voisi taas jatkaa, hienoja pelikavereita on todella paljon.

Parhaat syöttelijät olivat ehdottomasti Jorma ”Rommi” Kallio ja Ykä Happonen. Syötöt tulivat nopeasti, oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan, heidän kanssaan oli nautinto pelata.

Mane muistetaan MyPa:sta myös erityisesti siitä, että hän kantoi legendaarista kymppipaitaa. Yksi kausi on jäänyt kuitenkin kummittelemaan, jolloin nimen alapuolella oli numero yhdeksän.

-Tosiaankin pelasin kympillä vuodet 1986-1989 ja 1991-1997. Vuonna 1998 MyPan valmentajaksi tuli Juha Malinen. Hän ei aluksi halunnut minua joukkueeseen ollenkaan. Sain taivuteltua hänet ottamaan minut, mutta kymppipaita oli jo mennyt… Kausi jäi viimeiseksi MyPassa, näkemykset pelistä Malisen kanssa erosivat liiaksi toisistaan.

Viimeisen kauden sattumukset eivät jättäneet Manelle kuitenkaan mitään hampaankoloon. MyPa on Keskitalolle erittäin tärkeä seura.

-MyPa on joukkueista lähimpänä sydäntäni. Monet hienot ja menestyksekkäät vuodet seurassa olivat iso ja tärkeä osa elämääni ja peliuraani. Oli hienoa olla mukana MyPan historiassa.

Keskitalo pelasi MyPa:n jälkeen vielä liigaa Kotkassa ja Lahdessa. Kotkassa Mane oli Myllykosken tapaan arvostettu pelaaja ja edelleen kova maalintekijä. Liigaura loppui lopulta Lahdessa, jossa kilometrit raskaan kauden jälkeen tulivat lopulta täyteen.

-MyPasta lähdön jälkeen pelasin Kotkassa 1,5 vuotta. Maaliverkot heiluvat mukavasti ja Kotka otti minut hienosti vastaan. Kotkassa on Suomen vaativin yleisö, oli upeaa pelata sen edessä. FC Lahdessa pelasin viimeisen pääsarjakauteni, kausi oli raskas. Päätös lopettamisestani tuli syksyllä 2001 tullessamme bussilla Vaasasta Lahteen. Ajattelin, että reissaaminen saa nyt riittää ja on aika keskittyä muihin asioihin, kuten perheeseen, lapsiimme ja työelämään.

Mauri Keskitalo muistetaan pelaajana, jolla oli aina aikaa kannattajilleen pelien jälkeen. Ei ollut väliä oliko voitettu tai hävitty. Juuri siksi Mane otettiin MyPa-uran jälkeenkin Saviniemessä aina lämmöllä vastaan, oli paidan väri mikä tahansa. Keskitalon sanoista, moni nykyfutaajakin voi ottaa opikseen.

Kannattajat merkitsivät minulle todella paljon. He maksoivat päästäkseen katsomaan pelejämme, kannustivat ja vaativat. Olen aina ajatellut, etten voi pettää heitä em. asioiden takia. Jos kannattajat tulivat pyytämään nimmaria tai juttelemaan, suhtauduin siihen positiivisesti. Julkisuus on osa urheilijan elämää ja se pitää osata käsitellä oikein. Pidetty pelaaja on parasta PR:ää seuralle.

MyPa saavutti mestaruuden 2005. Se lämmitti myös Keskitaloa vaikka mies ei enää joukkuetta edustanutkaan.

Ajattelin, että vihdoinkin! Mekin olimme usein lähellä mestaruutta, mutta aina se jäi. Olin todella onnellinen seuran, Myllykosken ja pelaajien puolesta.

Toisesta ääripäästä ja seuran konkurssista puhuttaessa, Manen tunteet eivät juuri eroa tavallisen kannattajan tuntemuksista.

-Konkurssi oli todella surullinen uutinen. Epäusko ja tyhjyyden tunne olivat päällimmäisinä.

MyPa:n paluu on saanut hymyn myllykoskelaisten huulille ja hyvä uutinen se on myös itse legendalle.

-Tämä on hieno uutinen! Uskon, että mahdollisuudet on nousta ainakin Kakkoseen parissa vuodessa. Myytyjen kausikorttien määrä osoittaa, että tätä on kaivattu Myllykoskelle.