Erikoishaastattelussa: Tuomas Haapala

Kun kyselee mitä kuuluu MyPaa kausina 2004-2005 edustaneelle Tuomas Haapalalle, vastaus on se perinteinen. Se mistä maailmankolkasta ne kuulumiset tulevat, onkin sitten ihan toinen juttu. ”Teme” nimittäin asustelee nykyisin San Franciscossa.

-Oikein hyvää! Vaimon töiden perässä muutettiin tosiaan San Franciscoon reilu vuosi sitten ja ollaan viihdytty erittäin hyvin. Laitettiin elämä pakettiin Suomessa ja lähdettiin seikkailulle, jonka päättymispäivä on täysin auki. Itse löysin myös todella mieluista työtä täältä, joten mennään päivä kerrallaan ja nautitaan elämästä Kalifornian auringon alla.

Uran futiksen puolella voi sanoa olevan taakse jäänyttä, sillä ”Teme” ei ole lopettamispäätöksensä jälkeen juurikaan pelaillut edes harrastepohjalta. Nykyisessä asuinpaikassa jalkapallo ei hirveästi katukuvassa näy. Penkkiurheilijalle tarjontaa kyllä löytyy ilman jalkapalloakin.

-Ei voi sanoa, että olisivat jääneet edes harrastepohjalle. Ei ole kovin montaa kertaa nappikset olleet jalassa lopettamisen jälkeen, lukuun ottamatta sitä vuotta kun osallistuttiin Suomen Cupiin entisten Klubin pelimiesten kanssa. Täällä San Franciscossa pelataan vuosittain pohjoismaisten konsulaattien kesken turnaus, johon viime vuonna tuli kutsu ja siellä tuli muutama peli pelattua, ensimmäinen jopa osittain maalissa ja tänä vuonna taas olisi tarkoitus mennä mukaan, mutta muuten on futishommat kyllä jäänyt aika kokonaan elämästä pois.

Jonkin verran tulee vielä seurattua Veikkausliigan tuloksia teksti-tv:n kautta ja katsottua tietysti suurimpia kansanvälisiä matseja, mutta ei jalkapallo tosiaan täällä ihan kauheasti näy katukuvassa. Tosin on erittäin suosittu laji lasten ja nuorten keskuudessa ja kasvaa kovaa vauhtia jenkeissä, joten ehkä joku päivä laji pystyy haastamaan perinteisen isot jenkkilajit, kuten baseballin, jenkkifutiksen ja koriksen, joista muuten löytyy jokaiseen joukkue San Franciscosta, joten penkkiurheilijalle tämä paikka on aika paratiisi.

Tuomas Haapala lopetti pelaajauransa 2010 TamU:n riveissä. Ikää mittarissa oli 31 ja pelivuosia katsojan silmissä olisi vielä ollut jäljellä. Ei kilometrit ”Temen” itsensä mukaankaan ihan täynnä olleet, mutta eri käänteet sopimusneuvotteluissa ja siviilielämässä kallistivat vaa’an lopulta nappulakenkien naulaan ripustamisen puolelle.

-Kilometrejä ja halua olisi kyllä ollut jatkaa, mutta olosuhteet hieman ajoivat lopettamispäätökseen. Viimeisen kauden loppu aikana oli neuvottelut yhden Veikkausliigaseuran kanssa jo aika pitkällä sopimuksesta, mutta sitten kyseinen seura hieman yllättäen päätti olla tarjoamatta sopimusta ja kauden jälkeen tarjouksia ei hirveän montaa ollut pöydällä. Oma ajatus oli löytää seura, jolla olisi ollut realistiset mahdollisuudet taistella mestaruudesta ja pelaaminen muista sijoista ei olisi enää siinä vaiheessa uraa motivoinut tarpeeksi, joten kun sellaista vaihtoehtoa ei ollut ja samaan aikaan tuli mielenkiintoinen työtarjous jalkapallon ulkopuolelta, oli päätös lopulta helppo ja ei ole kaduttanut yhtään tai jättänyt mitään negatiivisia fiiliksiä tavasta, jolla ura sitten loppui. Ainoa asia mikä siinä vaiheessa hieman harmitti, oli se että viimeisen kauden viimeisestä ottelusta allekirjoittanut kannettiin paareilla pois, joten omin jaloin ei pelikentiltä lähdetty, se hieman jäi kaivelemaan. Onneksi sekin asia tuli kuitattua silloin kun osallistuttiin Suomen Cupiin vanhojen klubilaisten kanssa ja viralliset pelit loppuivat omilla jaloilla seisoen, vaikka turpaan tulikin KuPS:lta aika rumasti Sonera-stadionilla.

Vaikka ura loppuikin suhteellisen aikaisessa vaiheessa, ”Teme” ehti saavuttaa peliurallaan paljon. Samanlaiset ovat myös Haapalan omat tuntemukset. Jalkapallosta mies kaipaa eniten sitä, mitä niin moni muukin uransa päättänyt futaaja.

-Olen todella onnellinen ja ylpeä kaikesta siitä, mitä urani aikana tuli saavutettua ja koettua. Jälkeenpäin kun katsoo, niin sain uralta paljon enemmän mitä ehkä joskus pienenä poikana osasi unelmoida. Mestaruudet, cup voitot, maaottelut, mahdollisuus päästä ulkomaille, kunnia toimia kapteenina monessa joukkueessa ovat asioita, jotka saavat hymyilemään vielä tänäkin päivänä. Mutta ennen kaikkea hienointa olivat hetket ja muistot jotka liittyvät osana joukkuetta olemiseen. Olen tavannut urani aikana niin monta upeaa ihmistä ja saanut kokea huikeita elämyksiä jalkapallon parissa, että niistä olen eniten kiitollinen ja ylpeä. Sitä joukkuehenkeä ja yhdessä tekemistä varmaan jokainen entinen joukkuelajin huippu-urheilija kaipaa eniten.

Tuomas Haapala on helppo muistaa tinkimättömästä asenteestaan pelaamistaan kohtaan. Sillä asenteella mies voitti myös edustamiensa seurojen fanit puolelleen. Fanit ovatkin olleet yksi erittäin tärkeä osa huippufutaajan arkea ”Temelle”.

-Todellakin! Fanien kannatus toi aina ekstra latausta jokaiseen matsiin ja sai yrittämään aina hieman enemmän. Pelaajat ja valmentajat vaihtuvat seuroissa, mutta fanit ovat seuran tärkeimpiä elementtejä ja heidän panostaan pitää osata arvostaa.

Ei asenne Haapalan ainoaksi vahvuudeksi jäänyt. MyPa-aikana ”Teme” tuli tunnetuksi vahvana pelaajana kaksinkamppailuissa ja hyvänä pallonriistäjänä. Sen mies allekirjoittaa mielellään.

-Allekirjoitan, aika osuva arvio. Varmaan myös voitontahto ja joukkueen eteen työn tekeminen olivat menestyksen avaimia. Jokaisessa pelissä halusi aina jättää kentälle kaiken mitä kropasta irti sai, ettei tarvinnut pelien jälkeen jossitella, oli tulos mikä tahansa.

Haapala on lähtöisin Lahdesta ja siellä mies on myös tehnyt liigadebyyttinsä. Kotikaupungista muistoja riittää ja se ei ole ihme. Lahdessa on kasvanut suomalaisen futishistorian mittapuussa aika monta suurpelaajaa.

-Hienoja muistoja totta kai. Ensimmäiset liigaminuutit, ensimmäinen liigamaali ja hienoja pelikavereita, joiden kanssa oli tullut kasvettua miesten mittoihin jalkapalloilijana, olivat Lahden vuodet todella tärkeitä itselleni. Varsinkin pelit legendaarisella Kisapuiston sametilla ovat jääneet elävästi mieleen. Oli suuri kunnia päästä pelaamaan oman kaupungin joukkueessa, Lahdesta on kuitenkin vuosien aikana lähtenyt aika monta kovaa pelimiestä maailmalle ja silloin tunsi jo saavuttaneensa todella paljon, kun oli osa sitä yhteisöä.

Lahti vaihtui Myllykoskeen 2004. Haapala niin kuin moni muukin, tuli hakemaan sen ajan MyPa:sta menestystä.

-Tulin menestymään. MyPa oli silloin yksi sarjan suurimmista joukkueista ja oli suuri kunnia saapua Saviniemeen. Neljä vuotta Lahdessa olivat koulineet miehestä kelpo liigapelaajan ja nyt oli aika ottaa seuraava askel uralla. Muistan ajatelleeni ensimmäisestä päivästä eteenpäin, että tällä joukkueelle on mahdollisuus tuoda se kauan kaivattu mestaruus Myllykoskelle.

Ajastaan MyPa:ssa aika harva pystyy kertomaan yhtä koskettavasti, miten ”Teme” sen tekee. MyPa-perhe ja sen merkitys korostuu monta kertaa kun mies kertaa muistoja ja tuntojaan Myllykosken ajoilta.

-Aivan huikeita muistoja! Se henki, joka Myllykoskella oli, oli jotain todella ainutlaatuista ja olen todella onnellinen että sain olla osa sitä kaikkea. On vaikea pukea sanoiksi kaikkea sitä tunnetta, mitä se aika minulle merkitsee, ei pelkästään jalkapalloilijana vaan myös ihmisenä. Siellä sai keskittyä niin täydellisesti jalkapalloon ja kaikki olosuhteet oli laitettu niin viimeisen päälle, että vastaavaa en ole kokenut edes ulkomailla. Ihmiset seuran ympärillä olivat todella isossa roolissa luomassa sitä menestystä, jota sai pelaajana kokea. Arvostan näitä ihmisiä, jotka omalla panoksellaan saivat pelaajat viihtymään ja olemaan osa seurayhteisöä, todella korkealle. Kaikilla oli oma tärkeä panoksensa seuran menestykseen ja kaikki olivat osa isoa MyPa-perhettä.

MyPa-talo oli tietenkin kaiken keskus ja sitoi seuran ja yhteisön hienosti yhteen. Siellä tuli kyllä vietettyä niin paljon aikaa harjoitusten ulkopuolellakin, että se kyllä yhdisti joukkueen todella hienosti. Asuin itse ihan kentän vieressä monen muun pelaajan tavoin, joten se joukkuehenki näkyi myös todella vahvasti ja konkreettisesti myös muussa arjessa.

MyPa:ssa Haapalasta koulittiin keskikentän pohjalle ns. ”ankkuripelaaja”. Suurimmaksi osaksi Lahden aikoinaan ”Teme” oli kuitenkin pelannut kärkien takana hyökkäävämmässä roolissa. Monelta pelaajalta vaadittaisiin kovaa nöyrtymistä pelipaikan vaihtamiseen, mutta Tuomas Haapala koki asian toisin. ”Teme” otti pelipaikan vaihdon isona mahdollisuutena.

-Pelasin jo itse asiassa viimeisenä vuotena FC Lahdessa alempaa keskikenttää, mutta se ei silloin vielä tuntunut oikein omalta paikalta, vaan näin itseni enemmän pelintekijä kärkien takana. Mäkelän Ilin kanssa puhuttiin, että pelaisin juuri siinä kärjen takana MyPassakin, mutta ensimmäisen kauden aikana tipuin tosiaan tuohon ankkuripelaajan rooliin ja se jotenkin vaan loksahti silloin paikalleen. Varmaan meidän silloinen pelityyli auttoi asiaa, koska ankkuripelaajana oli aika isossa roolissa edelleen pelinavaamisesta ja tekemisestä, mutta hieman alempana kuin aikaisempina vuosina. Ja kun pelit alkoivat kulkea uudella pelipaikalla ja tuntui että omista vahvuuksista sai enemmän irti, ei siinä tarvinut mitenkään nöyrtyä tilanteeseen, vaan päinvastoin näki paljon mahdollisuuksia uudessa roolissa.

MyPassa ”Temen” oppi-isän voi sanoa olleen sitten viimeisen päälle. MyPa:n valmennusryhmässä vaikutti tuolloin kyseistä pelipaikkaa monta vuotta hallinnut Janne ”Jose” Lindberg. ”Jose” saakin rutkasti arvostusta Haapalan suunnalta. Eikä muukaan valmennusjohto luonnollisesti ”Temeltä” jää unholaan.

-En voi tarpeeksi hehkuttaa Josen roolia omassa kehittymisessä pelaajana. Olen todella kiitollinen kaikesta siitä tuesta ja opeista, joita Jose antoi. Tosiaan parempaa mentoria saa kyllä hakea. Sillä auktoriteetilla ja kokemuksella olisi kyllä rautakangestakin tehty hyvä ankkuripelaaja.

Ei voi kuitenkaan unohtaa myös Ilin ja Vessen roolia omassa kehittymisessä. Koko valmennusryhmä toimi hienosti yhteen ja jokainen heistä pystyi omalla panoksellaan viemään allekirjoittanutta eteenpäin, toki Jose heistä eniten teki minun kanssa duunia, koska hän vastasi keskikentän pelaamisesta ja monta kertaa kädestä pitäen näytti miten kentällä pitää sijoittua.

Tuomas Haapala valittiin MyPa:n kapteeksi kaudeksi 2005. ”Temeltä” löytyy jälleen upeat kunnioituksen sanat sille, mitä MyPa:n kapteeniksi valitseminen merkitsi.

-Aivan huikea kunnia. Taisin sinä vuonna olla koko Veikkausliigan nuorin kapteeni, jos en nyt ihan väärin muista, joten se oli valtava kunnia. Ja kun katsoi ketkä kapteenin nauhaa olivat aikaisemmin MyPassa kantaneet, oli isot saappaat täytettävänä.  

Joukkueessa oli kuitenkin niin monta kovaa pelimiestä, jotka aina ajattelivat joukkueen etua ensin, että kapteenin tehtävä oli loppujen lopuksi todella helppo enkä muista yhtään tapausta, missä olisin joutunut puuttumaan mihinkään negatiiviseen asiaan joukkueen sisällä.

Europelit olivat merkittävä kokemus myös ”Temelle”. Kapteenina joukkueen johdattamisessa kentälle oli jotain erityistä. Europeleihin latautumisessa kapteeni ei kuitenkaan nähnyt suuriakaan eroavaisuuksia verrattuna liigapeleihin.

-Totta kai europelit olivat hienoja kokemuksia ja niissä jotenkin tunsi edustavansa myös koko suomalaista jalkapalloa, ei vain pelkästään MyPaa. Se että toimi myös näissä peleissä kapteenina, oli tietysti itselleni erityinen kunnia.

En voi kuitenkaan sanoa, että joukkue olisi  jotenkin erityisesti syttynyt juuri näihin peleihin verrattuna liigapeleihin. Sen vuoden joukkueen menestyksen takana oli kova voitonhalu ja keskittyminen jokaiseen treeniin ja matsiin kuin ne olisivat olleet maailman tärkeimpiä tapahtumia. Toki vieraspelit Dundee Unitedia ja Grasshoppersia vastaan ovat jääneet mieleen hienojen stadioneiden ja hieman täysinäisempien katsomoiden johdosta.

3.10.2005 ja mestaruuden ratkaiseva ottelu. Haapalan näkemys joukkueen keskittyneisyydestä tuohon peliin ei juuri eroa muiden  mestaruusjoukkueen pelaajien näkemyksestä. ”Teme” tosin uskaltaa sanoa ääneen, että joukkueen tahtotila ennen peliä oli niin kova, että TamU oli jo lyöty ennen peliä.

-Päivä menee omassa elämässä heittämällä top3-hetkiin.

Muistan joukkueen olleen todella keskittynyt ja voitontahtoinen ennen ottelua. Kirvelevä tappio Grasshoppersille edellisellä viikolla toi joukkueeseen sellaiseen latauksen, että tiesin ennen peliä että TamU:lla ei tulisi olemaan mitään jakoa ottelussa, niin hienosti saimme kanavoitua ”kiukun” tippumisesta Uefa Cupista tuohon otteluun. Hieman karrikoiden ja mypalaisten lasien läpi katsottuna se peli oli jo voitettu ennen kuin matsi oli edes alkanut.

Itse ottelu menikin sitten aika vahvasti meidän hallinnassa ja mieleen on myös jäänyt erotuomari Mikko Vuorelan pelisilmä, kun hän ei antanut yhtään lisäaikaa vaan puhalsi pelin poikki heti kun kellossa oli 90min. Sen jälkeen kaikki olikin yhtä juhlaa. Kauan kaivattu mestaruus oli saavutettu ja sillä riemulla ei ollut rajoja! MyPa-talolla ei varmaan koskaan ole ollut niin paljon porukkaa kuin sen pelin jälkeen ja kaikesta näki, mitä se mestaruus merkitsi, ei vain seuralle vaan kaikille ihmisille Myllykoskella.

Tuomas Haapalasta puhuttaessa on vaikeaa ohittaa sitä kuuluisaa maalia, josta ihmiset puhuvat vielä tänäkin päivänä. Haapalan laukaus oli täydellinen, yhtä täydellinen kuin koko MyPa:n kausi.

-Haha, olihan se ihan hieno laukaus. Muistan isäni sanoneen ennen peliä, että hänen mielestään me emme lauo tarpeeksi, joten siinä hetkessä oman isän neuvot kaikuivat päässä kun päätin kokeilla. On se maali tullut muutaman kerran YouTubesta katsottua ja kyllä kylmät väreet menee joka kerta. Ei niinkään henkilökohtaisen onnistumisen takia, vaan sen takia mitä kyseinen tulos merkitsi seuralle ja Myllykoskelle.

MyPa:n kapteenilla on hyvin selkeä näkemys siitä, miksi kauden 2005 joukkue oli niin vahva, että mestaruus vihdoinkin Myllykoskella saavutettiin.

-Jokainen pelaaja teki töitä joukkueen eteen, olimme ennen kaikkea joukkue isolla J:llä. Upeita yksilöitä, hieno joukkuehenki, vahva taustaorganisaatio ja täydelliset olosuhteet keskittyä jalkapalloon. Totta kai pitkän kauden aikana tarvitaan hieman onnea, mutta onni pitää yleensä ansaita ja me todella teimme töitä onnemme eteen. Vaikka kauden aikana yksittäisiä pelaajia nostettiin median toimesta esiin, oli jokaisen panos todella tärkeä menestykselle ja se myös näkyi päivittäisessä tekemisessä, kaikki tunsivat olevansa tärkeitä palasia joukkueessa ja siitä tietysti menee iso kiitos valmennukselle, että he loivat sellaisen ympäristön.

MyPa hävisi kauden viimeisen ottelunsa Helsingissä 1-0. Kaikkein eniten tappio tuntui harmittavan päävalmentaja Ilkka Mäkelää. Onneksi MyPa:lla oli kuitenkin kapteeni joka muistutti päävalmentajaansa siitä, mitä todellakin oli saavutettu. Hetki tosin meni joukkueellakin ottelun päättymisen jälkeen, ennen kuin juhlat saatiin käynnisteltyä, mutta vain hetki.

-Pelin jälkeen Mäkelän Ili harmitteli tappiota, koska voitolla olisimme tehneet Veikkausliigan uuden ennätyksen vieraspelien voittojen määrässä, joten jouduin muistuttamaan päävalmentajaa että olimme juuri voittaneen Suomen mestaruuden, kai silläkin oli jotain painoarvoa.

Loppuvihellyksen jälkeen meni muutama hetki, ennen kuin joukkue alkoi todella juhlia mestaruutta. HJK:lla oli panosta vielä viimeisessä ottelussa ja voitolla he varmistivat hopemitalit, joten heidän ensireaktio pelin jälkeen oli riehakkaampi kuin tuoreiden Suomen mestareiden. Mutta kun pystiä päästiin nostamaan niin voin luvata että koko joukkue oli aika juhlatuulella.

Haapala siirtyi mestaruuskauden jälkeen pois Myllykoskelta. Mies kävi ensin Willem II:n testeissä, mutta Hollannin reissua enemmän kaikki muistavat Haapalan tien vieneen Englantiin ja Manchester Cityyn. Cityssä ”Teme” onnistui vakuuttamaan otteillaan itse Stuart ”Psyko” Pearcen. Pearcen lempinimestä voisi päätellä vaikka mitä, mutta Haapalan mukaan Cityn silloinen manageri oli jotain aivan muuta.

-Kaikkea muuta kuin mitä lempinimi voisi tarkoittaa. Erittäin korrekti, vahvan auktoriteetin omaava kaveri. En kuullut hänen kertaakan huutavan joukkueelle, sen verran kova auktoriteetti kaverilla oli. Taisin tehdä kaveriin vaikutuksen kun ensimmäisissä testitreeneissä pistin Psykolta puikot ja tein maalin, kun hän tykkäsi pelata treeneissä mukana.

Tulin Pearcen kanssa hyvin toimeen ja hän oli helposti lähestyttävä valmentaja, joka oli valmis auttamaan yksittäisiä pelaajia.

”Teme” sai ensimmäisissä Cityn treeneissään myös eräänlaisen tervetuliaislahjan. Englannin kenttien pahana poikana tunnettu Joey Barton veti Haapalaa niin sanotusti surutta sukille. Kovaksi pelimieheksi koulittu Haapala ei antanut tilanteen kuitenkaan hämmentää itseään ja Bartonkin sai myöhemmin omat terveisensä kylmästä pohjolasta.

-Haha, töötti tosiaan tuli ja aika reippaasti myöhässä sukille. Siinä syötiin hieman nurmea ja ei siinä auttanut muuta kuin nousta ylös ja jatkaa pelaamista, ei siitä edes vihelletty rikettä. Taisi olla kaikin puolin eräänlainen testi, että miten kaveri tilanteeseen reagoi. Varmasti väärä valinta olisi ollut alkaa valittamaan ja kostamaan saman tien. Jose jo aikoinaan neuvoi, että heti ei seuraavassa tilanteessa kannata käydä kuittaamassa vaan odottaa oikeaa hetkeä. Ja se hetki tulikin parin päivän päästä treeneissä.

Manchester Cityssä ”Teme” pelasi lopulta reservipeleissä joissa taso vaihteli laidasta laitaan .”Temen” puheista on helposti luettavissa, että Valioliigan glooria reservipeleistä loisti poissaolollaan.

-No pelillisesti taso vaihteli todella paljon. Riippui aina millaisen joukkueen City tai vastustaja laittoi kentälle. Vastassa saattoi olla Valioliigapelureita, jotka kävivät hakemassa vauhtia reserveistä tai sitten ihan junnujoukkue täynnä pelkkiä akatemia pelaajia. Olosuhteet olivat kyllä karuimmat, missä olen koskaan pelannut. Englannin talvi yhdistettynä takapajuisiin kenttiin, joiden pukukopeissa haisi virtsa ja joissa ei aina ollut tilaa edes koko joukkueelle istua tekivät peleistä kyllä varsin mielenkiintoisia kokemuksia.

Oli vaikea kuvitella pelaavansa Valioliigan reservipelejä noissa olosuhteissa, varsinkaan kun pelien taso ei aina ollut mitään ihmeellistä. Paitsi silloin kun hävisimme ManU:lle 6-0 ja meidän paras pelaaja oli meidän maalivahti, en ole koskaan kuullut kenenkään huutavan niin paljon puoliajalla kuin meidän silloisen reservivalmentajan.

Englannista ”Teme” palasi pohjolaan. Seuraava osoite löytyi Norjan puolelta. Haapala teki sopimuksen Sandefjordin kanssa, jossa vastuuta ei kuitenkaan lopulta tullut toivotulla tavalla. Tyylilleen uskollisena, ”Teme” ei jäänyt asioita suuremmin harmittelemaan.

-Oli hienoa kokea norjalainen jalkapallokulttuuri ja minkälaista on elää maassa, jossa jalkapallo on iso osa elämää.

 Urheilullisesti jäi harmittamaan, että vastuuta ei tullut ihan odotetunlaisesti ja että valmentaja preferoi muita vaihtoehtoja keskikentälle. Jäi aika paljon omasta potentiaalista toteuttamatta Norjassa, koska ei se taso siellä nyt mitään mahdotonta ollut ja uskon edelleen, että olisin pystynyt ottamaan isoakin roolia joukkueessa. Mutta en ole sitäkään jäänyt sen enempää harmittelemaan. Valmentaja kertoi avoimesti, että mistään muusta ei ole kyse kuin siitä, että hän pitää parista muusta pelaajasta enemmän ja että tilanne ei tule muuttumaan seuraavaan kolmeen kuukauteen mihinkään, ihan sama mitä tapahtuisi, niin siihen oli tyytyminen. Sen jälkeen oli helppo päätös palata Suomeen, kuin jäädä istumaan penkille parhaita pelivuosia.

Maailmalle Tuomas Haapala lähti jo suhteellisen kokeneena pelimiehenä. Särmiä ei siis maailmalla tarvinnut enää hioa pois, joten sen suuremmin matka maailmalla ei miestä muuttanut.

-En usko että maailma muutti miestä. Olin jo kuitenkin 25-vuotias kun lähdin Englantiin, joten en ollut enää mikään juniori, jonka persoona ja pelityyli muovautuisivat vuosien aikana.

Sanoisin, että samanlainen pelimies sieltä palasi takaisin, toki monta kokemusta rikkaampana, mutta tuskin olin ihmisenä tai pelaajana muuttunut. Ehkä pelaamisesta osasi nauttia hieman eri tavalla, koska se kovin vimma päästä ulkomaille oli jo koettu ja nyt pystyi keskittymään menestykseen Suomessa.

Haapala palasi Suomeen 2007 ja teki sopimuksen HJK:n kanssa. MyPa ei vaihtoehdoissa ollut enää mukana.

-Ei se kyllä rehellisesti sanottuna ollut. Helsinki oli ykkösvaihtoehto jo pelkästään senkin puolesta, että siellä oli omat opinnot kesken ja Klubin edustaminen vielä viimeinen sellainen iso juttu Suomessa, mitä ei ollut kokenut.  

Kapteenina MyPa:n mestaruuteen 2005 johdattanut Tuomas Haapala toivoo, että hänen vanha seuransa nähtäisiin vielä jonain päivänä Suomen huipulla.

-Toivon sydämeni pohjasta, että MyPa vielä jonain päivänä palaisi liigakartalle. Helppoa se ei varmasti nykypäivänä enää ole, mutta samanlaisella yhteishengellä mitä seurassa sai aikoinaan kokea, on kaikki mahdollista. Tätä kirjoittaessa edustustason futis on jo palannut Saviniemeen, joten pienen askelin eteenpäin!

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *