Erikoishaastattelussa: Tero Taipale

2003-2006 MyPa:n keskikentän vasenta laitaa hallinnut Tero Taipale hallitsee nykyään KuPS:ssa lukuisia eri tehtäviä. Markkinointitöiden ja joukkueenjohtajan hommien oheen on lisätty vielä yksi pesti. Vaikka ”Tepi” on jo pitkään Kuopiossa asustellut, savolaista pohjalaisesta ei saa tekemällä.

– Tuohon kun lisäät vielä sellaisen pikku pestin kuin edustusjoukkueen 2. valmentaja, niin alkaakin arjen tunnit olemaan suht täynnä. Työkiireiden lisäksi opiskelen samalla UEFA A-kurssilla futisvalmennuksen saloja, joten arki on tällä hetkellä jonkinmoista futiskiirusta paikasta toiseen. Vaikea on pohojalaasesta vääntää savolaista, joten siltä osin asiat ovat onneksi vielä mallillaan.

Pelaamisen lisäksi Taipale muistetaan Myllykoskella varsin terävistä kirjoituksistaan paikallislehteen. ”Nainen ratissa auto ilman kuskia” otsikolla varustettu juttu sai aikanaan erityishuomiota. Samasta asiasta ”Tepi” muistaa varoitella edelleen, vaikka paikkakunta on vaihtunut.

– Myllykoskelta lähdön jälkeen jatkoin kirjoittelua Vaasan paikallislehdessä ja Kuopioon siirtyessäni sama juttu on jatkunut täällä Kuopion Kaupunkilehden kolumnipalstalla. Yhtä vaarallisia nuo naiskuskit ovat täälläkin, joten pakkohan niistä on varoitella lehden sivuilla kuten ennenkin.

Tero Taipale on siinä mielessä poikkeuksellinen pelaaja, että liigaura alkoi melko ”myöhään”. Maajoukkuedebyyttinsäkin ”Tepi” teki vasta 33-vuotiaana. Ruokalautaselta ei ole löytynyt mitään normaalista poikkeavaa, kiitokset menee enemmänkin vanhempien suuntaan. Taipale on saanut pelata futista ilman vakavampia loukkaantumisia.

– Muistan kun Heleniuksen Niki aikanaan tokaisi MyPassa, että moni A-junnu tulee lopettamaan ennen meikäläistä. Niinhän siinä sitten osalle kävikin, mutta enemmän kuin ruokalautasta, niin pitkästä urasta saan kiittää vanhemmilta saatuja perintötekijöitä ja sitä että olen saanut pelata futista omilla ehdoillani. Vakavampia loukkaantumisia kun ei liiemmälti sattunut, niin sain katsoa futiskortin niin pitkälle, kun jalat vain kantoivat ja kunnes ne A-junnut lopulta juoksivat takaperin meikäläisen ohi.

Lentävän lausahduksen; Moni A-junnu lopettaa ennen minua, ”isäksi” paljastuikin toinen tekijä kuin Taipale itse. Lopettaneita A-junnuja on tosin pitkä rivi.

– Heleniuksen Niki tämän lentävän lauseen heitti ilmoille ja itse sitä sitten tykkäsin viljellä nuorempieni kiusaksi. Olisiko siinä pari sukupolvea sitten ehtinyt lopetella meikäläisen aikana.

Pelit ei vieläkään ole kokonaan pelattu. Taipale kääntää taitavasti brasilialaisen tavan jatkaa futiksen peluuta Laihialaiseen tapaan.

– Jostain kuulin, että brasilialainen futaaja ei koskaan ilmoita lopettavansa. Hän vain jatkaa pelaamista ja siirtyy itselleen sopivampiin sarjoihin. Jotain tuollaista voisin tähän Laihialaisittain vastata..

Taipaleen ura on ollut pitkä, upea ja menestyksekäs. Alunperin miehen omissa ajatuksissa on ollut vain se, että rahkeet riittävät Kakkosen tasolle. Sieltä on kuitenkin upealla tavalla tultu todella pitkälle.

– Aikoinaan kun pelailin Rovaniemellä 2. Divaria FC Santa Clausissa, niin ajattelin Kakkosen olevan se taso, mihin meikäläisen rahkeet riittävät. En edes haaveillut futisammattilaisen arjesta. Virtasen Karo kuitenkin kysyi allekirjoittanutta RoPSin edustusjoukkueeseen ja siitä asiat vain alkoivat tapahtumaan ja jossain vaiheessa sitä sitten juhlittiinkin Myllykoskella Suomen Mestaruutta, Suomen Cupin voittoa ja kaadettiin Sveitsin mestareita UEFA Cupissa. Hienoja hetkiä. Kiitollinen on pakko olla.

FC Santa Claus, RoPS, IFK Mora, Honka, KuPS ja FC Lahti. Taipale teki aikamoisen kierroksen, ennen saapumistaan MyPaan. Muistoja ovat jättäneet niin paikkakunnat kuin erityisesti pelikaverit.

– Pelikaverit ja paikkakunnat. Futis on ammatti, jota tehdään pääsääntöisesti hyvässä porukassa ja asialleen omistautuneiden ukkojen kanssa. Aina noista porukoista jää ne parhaat pelikaverit muistiin.

Tero Taipale vaihtoi FC Lahden MyPaan kaudeksi 2003. Taipale on yksi niistä hankinnoista, joista käy kiittäminen Juha Malista. Siirtymisestään Myllykoskelle ”Tepi” käyttää aikamoisen kovaa vertausta.

– MyPan yhteydenotto oli kuin olisi saanut tarjouksen Italian mafialta. Siihen ei vaan sanota ei. Tilaisuus oli yksinkertaisesti sellainen, ettei ollut mitään vaihtoehtoa kieltäytyä sen ajan Suomen yhden suurimman seuran tarjoamasta mahdollisuudesta.

Taipaleella lentäviä lausahduksia riitti ja yksi niistä liittyi kauden maalitavoitteeseen. ”Yks tärkee ja yks turha.” Ensimmäisellä kaudella se tärkeä olikin helppo valita. Pudotettiinhan sillä UEFA Cupista sveitsiläinen Young Boys.

– Maaleja kertyi loppupeleissä niin vähän, ettei niistä ole varaa laittaa turhaksi yhtään..

MyPa:ssa Taipale sai lisänimen Euro-Hero. Mies tuntui katsojan silmissä, syttyvän aina jotenkin erityisesti europeleihin. Taipale kuitenkin itse muistuttaa, että oli peli mikä tahansa, se oli hänelle itselleen aina kotiinpäin.

– Itselläni ei ollut koskaan vaikeuksia motivoitua peleihin, oli ne sitten Europelejä tai kylätappeluita. Itselleni jokainen peli ja minuutti liigakentillä oli plussaa kotiinpäin, joten samalla sykkeellä sitä mentiin Sveitsissä kuin Härmässäkin.

Ilkka Mäkelän astuessa päävalmentajaksi, MyPa:n vasemmalle laidalle rakennettiin yksi koko liigan kovimmista tutkapareista Tuomo Könönen-Tero Taipale. ”Tepillä” yhteistyön toimivuuteen on varsin tyhjentävä vastaus.

– Mualimmassa on vain yksi Tussu Könönen.

Taipale myöntää että uran huippuvuodet osuivat aikaan Myllykoskella. Valmentajat saavat ”Tepiltä” erityisen kiitoksen.

– MyPan kaudet olivat kieltämättä urani vahvinta aikaa. Otin Malisen, Mäkelän, Lindbergin ja Tauriaisen kovissa kouluissa suurimmat kehitysaskeleeni pelaajana. Niillä eväillä pärjäsi hienosti myös tulevissa joukkueissani.

MyPa voitti Suomen Cupin 2004. Vaikka kausi päättyikin upeisiin tunnelmiin, seuraavan kauden menestystä sen enempää Tero Taipale kuin kukaan muukaan ei pystynyt ennakoimaan.

– MyPa oli seura, jossa menetyspaine oli jatkuvasti läsnä, joten seurassa ja joukkueen sisällä odotusarvo seuraavalle kaudelle oli aina korkea. Suomen Cupin voitto oli isolle osalle ukoista tuttua hommaa, joten ei siitä vielä pystynyt aistimaan tulevan kauden mestaruutta.

Ennakkospekulaatioissa MyPa oli yksi mestarisuosikeista. Joukkueesta ei kuitenkaan missään vaiheessa näkynyt ulospäin minkäänlainen haihattelu. Siitä Tero Taipale antaa kiitosta joukkueen kokeneemmalle kaartille.

– Ennen kauden alkua meidät julistettiin yhdeksi mestarikandidaatiksi, mutta kokeneimmat pelaajat olivat olleet vastaavassa tilanteessa ennenkin. Kokeneet pelaajat pitivät myös joukkueen ilmapiirin ruodussa ja huolen siitä, että keskittyminen pysyi perusasioissa, joten kukaan ei päässyt haihattelemaan sen suurempia.

3.10.2005. Taipale leikkaa laidalta keskelle ja ampuu pallon maata pitkin takanurkkaan. MyPa siirtyy 1-0 johtoon mestaruuden ratkaisseessa pelissä. ”Tepi” korostaa vielä tänäkin päivänä joukkueen keskittyneisyyttä. Tekemästään maalista vaatimaton mies ei tee vieläkään numeroa. Nyt sitä uskaltaa jo sentään vähän juhlia.

– Siihen päivään kulminoitui käytännössä koko kauden työ. Panokset olivat valtavat ja kaikilla oli tiedossa tämän yksittäisen ottelun merkitys. Kuitenkin ilmapiiri saatiin pidettyä rentona ja keskittyminen pysyi jälleen perusasioissa. Tästä on pakko kiittää valmennusjohtoa ja kokeneimpia pelaajia. He pitivät huolen siitä, että emme miettineet muuta kuin työn tekemistä. Maali nyt oli tyypillinen meikäläisen sutaisu. Taistelin pallon väkisin itselleni, muutama askel johonkin suuntaan ja kaikki voima palloon ilman sen suurempia suunnitelmia. Joskus ne vaan uppoaa ja onneksi 3.10.2005 oli se päivä kun upposi. Ajatukset pysyivät kuitenkin maalin jälkeen taas tulevissa minuuteissa. Mitään ei oltu vielä voitettu ja peli oli pahasti kesken. Nyt jälkeenpäin maalia uskaltaa tosin jo hieman juhliakin.

Tero Taipale vietti neljä hienoa vuotta MyPa:ssa. Se miten ”Tepi” puhuu seurasta kotina on jotain todella hienoa ja kertoo siitä, kuinka paljon pelaaja arvosti seurayhteisöä. Taipale valaa vielä uskoa, että MyPa:n tarina jatkuu.

– Sen ajan MyPa oli seura, joukkue ja koti. Stadion ja MyPa-talo olivat seurayhteisön kulmakiviä ja nämä kulmakivet kuuluivat kaikille Myllykosken ihmisille. Vaikka MyPa nyt poistuikin hetkeksi suurelta futiskartalta, niin onneksi nämä kulmakivet jäivät paikalleen, sillä sitten kun on paluun aika, niin näiden perustuksien varaan on hyvä lähteä jälleen rakentamaan uutta jatkoa MyPan tarinalle.

Tero Taipale odottaa MyPa:n tarinan mahdolliselta jatkumiselta vanhaa ja hyvin tuttua asiaa.

– Kun MyPa saa taas tuulta siipien alle ja tarina jatkuu, niin toki sitä odottaa, että MyPa tulee olemaan jatkossakin se alueen immeisiä yhdistävä ja innostava ylpeyden aihe.

Lopuksi Taipale haluaa vielä jonkun nykäisevän yhtä MyPa-legendaa hihasta.

– Kun näette Lindbergin Josea, niin kysykää miten menee se Josen aikoinaan MyPan ulkomaan reissuille lanseeraama kolmen koon -sääntö. Sillä viritettiin joukkue lentoon monella reissulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *