Erikoishaastattelussa: Janne Korhonen

MyPa:n maalilla kausina 1999-2008 torjunut Janne Korhonen on asettunut synnyinseudulleen Jyväskylään. Jannen arjen täyttävät valmentajan hommat ja uusi yritys, jossa maalivahtien hommien tapaan tärkeänä työkaluna ovat kädet.

-Arki on Korhosen pojalla suhteellisen kiireistä. Valmennushommissa toimin tällä hetkellä JJK:ssa edustuksen, A -ja B-junnujen maalivahtivalmentajana sekä 03- syntyneiden poikien vastuuvalmentajana. Keväällä 2015 valmistuin myös hierojaksi. Oma yritys Hierontapalvelu PLAYERS on laitettu pystyyn ja siinä on omat kiireensä. On kuitenkin mahtavaa työskennellä edelleen urheilun parissa vaikkakin eri roolissa kuin ennen.

Korhosen peliura on toistaiseksi ohi. Jannen akillesjänne sanoi ns. ”työsopimuksensa irti” juuri kun mies oli neuvottelemassa jatkosopimuksesta JJK:n kanssa. Kokonaan Korhonen ei ole vielä toivosta luopunut, vaan mieli halajaisi päättää peliura sen arvoisella tavalla.

-Peliura on tosiaan tällä hetkellä jäissä. Vakava loukkaantuminen viime kauden
päätteeksi muutti pahasti suunnitelmia pelaamisen suhteen. Neuvoteltiin JJK:n kanssa
jatkosta juuri pari päivää ennen akilleksen pamahtamista. Mielessä kuitenkin pyörii
ajatus uran päättämisestä kävellen omin jaloin pois kentältä. Aika näyttää käykö näin
vai loppuiko ura tuohon epäonniseen isänpäivän aattoon…

Valmennuspuolella hommia Jannella siis riittää. Korhosella jos kenellä näkemystä ja kokemusta riittää jaettavaksi jokaiselle huippufutaajaksi halajavalle. Jannen omakin halu kehittyä valmentajana tuntuu olevan äärimmäisen kova.

-Valmennustohinaa tosiaan riittää. Halu kehittyä myös valmentajana on kova ja
eteneminen uralla myös sillä saralla on mielenkiintoinen haaste. Tulevaisuuden pelaajille haluan tuoda omia kokemuksiani, joita olen matkan varrella oppinut ja joita minulle on opetettu. Kentän ulkopuolinen elämä on isossa osassa jalkapalloilijan uraa. Siihen voin tarjota vinkkejä, mitä vaatii olla ammattilainen urheilun parissa.

Korhonen valmensi jo MyPa:ssa ollessaan juniorimaalivahteja. Silloin Janne totesi monesti hanskojaan moittiville veskareille että; Ei tämä homma ole hanskoista kiinni. Henkinen puoli on isossa roolissa maalivahdin työssä ja sitä Korhonen osaa todella osuvasti korostaa.

-Henkinen puoli on tosiaan yksi suurimmista kulmakivistä maalivahdin roolissa. Viimeinen 10 senttiä määrittää pelaajan todellisen tason!

Jannen pojat Konsta ja Vilho viihtyvät myös jalkapallon parissa. Nuorempi poika Vilho seuraa isänsä jalanjälkiä mutta Konsta on valinnut pelipaikkansa täysin päinvastaisesta päädystä kenttää.

-Nuorempi poika on tällä hetkellä kiinnostunut maalivahdin hommista, mutta pelaa
paljon myös kentällä. Vanhempi poika taas haluaa nöyryyttää maalivahteja ja tehdä
maaleja. Erilaiset veijarit siis kyseessä!

Kun puheet käännetään vanhaan kotikylään Myllykoskeen, Jannelta löytyy lämpöiset sanat pikkuisesta kylästä. Korhoset käyvätkin usein moikkaamassa tuttuja.

-Myllykoskella pyritään vierailemaan säännöllisesti. Tuttuja on alueella edelleen
paljon ja on mukava käydä piipahtamassa vanhoilla kotikulmilla, jossa kahdesta
nuoresta Jyväskyläläisestä lopulta muodostui perhe.

MyPaan Janne Korhonen tuli vuonna -99. Juha Malinen halusi parikymppisen maalivahdin silloin joukkueeseensa. Menestynyt suomalaisseura tarjosi hyvät puitteet nuoren maalivahdin kehitykselle, joten kauaa ei asioita tarvinnut miettiä.

-Malisen Juha halusi minut silloin sinne, eikä sitä kauaa tarvinnut mietiskellä. Halu
edetä uralla oli kova ja edellytykset jalkapalloilijan elämään olivat silloisessa
MyPassa loistavat. Puitteet kunnossa ja menestyvä joukkue Suomessa. Tavoitteet
nuorella pojalla oli edetä MyPan kautta Eurooppaan. Joukkueena siellä säännöllisesti
oltiinkin, mutta oma siirto sinne lopulta jäi haaveksi.

Korhosen saapuessa Myllykoskelle, joukkueen ykkösmaalivahtina piti pelata Tommi Kainulainen. Kainulainen loukkaantui kuitenkin kauden kynnyksellä pahoin (Kainulaisen ura katkesi tuohon loukkaantumiseen) ja MyPa hankki korvaajaksi unkarilaisen Istvan Mitringin. Korhonen on kiitollinen siitä, että sai paljon oppia niin Mitringiltä kuin muiltakin maalivahdeilta.

-Tommi tosiaan loukkaantui ikävästi keväällä Saksan leirillä. Seuraavana päivänä
ruokapöydässä kuitenkin istui uusi mies! Signaali oli selvä, ettei vielä luotto nuoreen
Janne Korhoseen ollut ajankohtaista. En kyllä odottanutkaan, että joka vuosi
menestyvä joukkue lähtisi kauteen horrormaisia otteita vielä silloin esittäneellä
nuorella pojalla. Oppi kokeneelta Istvanilta olikin arvokasta ja osa oman uran
nousujohteisuudesta kuuluukin kaikille maalivahdeille joiden kanssa olen päässyt
työskentelemään.

Korhosesta tuli lopulta MyPa:n ykköstorjuja kaudella 2004. Sillä kaudella MyPa voitti Suomen Cupin ja kivikkoinen tie finaaliin on jäänyt Janne Korhosenkin mieleen.

-Tie Suomen Cupin finaaliin oli kyllä vaikea ja pokaalin nostaminen Skelen
kantakikan jälkeen oli kyllä makeeta! “Anteroa” nosteltiinkin sitten pari päivää…

Kausi 2005 onkin sitten ollut Janne Korhoselle monella tapaa ikimuistoinen. Vaimo Marika saa Jannelta erityisen tunnustuksen ja kiitoksen. MyPa:n maalivahtivalmentajaTommi Kainulainen oli mestaruuskaudella tärkeä mies Jannen noustua Veikkausliigan huipulle.

-Vuosi 2005 on kyllä hieno vuosi! Monesti mietin mikä vuosi voitettiin mestaruus,
mutta koska samana vuonna sain vaimokseni naisen, joka on tukenut minua enemmän
kuin yksikään valmentaja, on mestaruusvuosikin helppo muistaa! (Tai toisinpäin…)
Tommi on ollut ehkä urani paras maalivahtivalmentaja! Meillä synkkasi hyvin yhteen
ja ymmärsimme toisiamme. Tommi mm. tuli kopille ja nähtyämme hän tiesi mitä
treenikentällä tullaan sinä päivänä tekemään. Yhteistyö oli helppoa ja homma toimi.
Omiinkin taisi mennä aika vähän… Henkilökohtainen palkinto 2005 jäi kuitenkin
saavuttamatta, kun Kaven pokkasi palkinnon nenän edestä kauden päätteeksi.

Mestaruuskauden vieraspelistä Tampereella ei voi unohtaa Jussi Kujalan ja Vasile Marchisin ilmeitä, kun Janne Korhonen venyi jopa mestaruuden kannalta ratkaiseviin paraatipelastuksiin. Janne myöntää, että jotkut yksittäiset torjunnat jäävät mieleen, mutta joukkueen menestys on kuitenkin se tärkein.

-Joitakin yksittäisiä torjuntoja välillä muistuu mieleen, kuten juuri tuosta pelistä.
Joukkue kuitenkin voitti ja saimme ratkaisevan eron mestaruustaistossa TamU:a
vastaan. Pelin jälkeen näki Tampereen pojista, että se oli siinä, vaikka pelejä olikin
jäljellä.

Jannen näkemys historiallisen päivän 3.10.2005 tapahtumista ei eroa juurikaan muiden sen joukkueen pelaajien tarinoista. Joukkue oli päättänyt, että se hoitaa mestaruuden itselleen. Juhlien käynnistäjä ei ollut Jannen ”kirjoissa” ihan odotetuin. Terveisiä saa myös joukkueen valmennusjohtoon kuulunut Vesa ”Vesse” Tauriainen.

-Pari päivää aiemmin oli kärsitty katkera tappio Grasshoopersille, mutta pelipäivänä
MyPa-talolle kokoontui suhteellisen päättäväinen joukkue. Mestaruus oli katkolla ja
joukkue oli päättänyt tehdä sen ensimmäisessä ottelupallossa. Urallani kaksi ottelua
nousee kategoriaan “kylmät väreet”. Tämä TamU-peli on se toinen. Kentälle astuessa
vieressä kävelee TamUn paidassa jyväskylän poika Ville Lehtinen, Vau! sanoo Ville
ja olen todellakin samaa mieltä. Tänään tulee tapahtumaan jotain suurta!
En kyllä odottanut, että pelaaja joka juhlat käynnistää on Tero Taipale. ”Temen”
viimeinen niitti TamUn arkkuun oli sopiva päätös huikealle kaudelle.
MyPa-talolla saatettiin juhlia hetki ja kotikin löytyi jossain vaiheessa. Vai mitä ”Vesse”?

Korhonen pystyy kiteyttämään yhteen sanaan sen, miltä tuntui nousu varjoista mestaruuden arvoiseksi maalivahdiksi.

-Kivalta.

Europeleistä puhuttaessa Skotlannin ryöstöretki nousee Korhosen arvoasteikossa kaikista korkeimmalle.

-Kategoria “kylmät väreet” osa 2: Dundee Utd-MyPa. Kun astuttiin pelaajatunnelista
kentän puolelle, taisin tokaista Tertsille että; Aivan ok! Tunnelma oli huikea! Muistona
pelistä pari kivaa torjuntaa, Adin lyhyt tuuletus ja jatkopaikka.

Nousu Veikkausliigan tähtimaalivahdiksi aloitti luonnollisesti spekulaatiot ulkomaan kentistä. Konkreettisia tarjouksia ei kuitenkaan oikeastaan koskaan Janne Korhosen eteen tullut.

-Rehellisesti sanottuna tarjousta ei Korhosen pöydällä ole koskaan ollut. Kiinnostusta
on ollut, mutta konkreettisiä tarjouksia ei. Norja taisi olla lähimpänä, jolloin jo
vaimon kanssa selailtiin asuntotarjontaa paikkakunnalta.

Janne Korhosella pala muistoa MyPa-ajoilta on omalla pihalla. Siitä voi jo vetää johtopäätöksen siitä, mitä aika Myllykoskella merkitsi. Jannen erityiskiitokset menevätkin sitten suuntaan, joka aika monella nostaa kyyneleet silmiin.

-Saviniemen stadion elää mukana joka päivä kun ajan pihanurmikkoa etupihan koivun
alta. Kentällä on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneliä. Upeita hetkiä yhdessä upeiden
pelaajien, taustojen ja kannattajien kanssa. Unohtamatta satoja talkoolaisia, jotka
tekivät Saviniemestä ja MyPa-talosta paikan, jossa pelaajat pystyivät toteuttaa omia
unelmiaan. Erityiskiitos Erkki ja Arja Leppäselle, jotka tekivät MyPa-talosta
pelaajille kodin!

MyPa:n raju kohtalo on koskettanu kovin myös Janne Korhosta. Janne kuitenkin toivoo, että elämä jatkuu vanhalla kotiseudulla huonoista uutisista huolimatta.

-Uutiset otettiin vastaan kyynel silmäkulmassa. Epäuskoisin tuntein mietin kaikkia
seuran toiminnassa mukana olleita, käytännössä siis koko Mylsää. Ihmisiä, jotka
viikosta toiseen elivät joukkueen mukana, tunteiden vaihdellessa ilosta suruun.
Toivon jalkapallon elävän kaikesta huolimatta jatkossakin vahvasti Mylsällä. Lippu
salkoon ja eteenpäin.

Lämpimät terveiset lähtevät vielä kaikille mypalaisille, allekirjoituksen kera.

-Ei muuta kuin muistot kunniaan. On eletty hienoja aikoja yhdessä! Kiitos mukana
olleille!

-Janne “Horror” Korhonen-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *