Erikoishaastattelussa: Ville Iiskola

MyPa:n maalilla kaudet 2011-2014 torjunut Ville Iiskola viettää nykyisin luokanopettajan arkea ja antaa aikaa perheelleen. Liikuntakaan ei kuuleman mukaan kovassa kunnossa olevalta Villeltä ole jäänyt taakse.

-Opettajan parasta aikaa, kesälomaa, odotellessa. Kaksi lasta kotona tosiaan hyvin tuon arjen toiminnan täyttää. Aika paljon myös tulee liikuttua edelleen ja suunnistus sekä sulkapallo ovat saaneet miehen täysin koukkuunsa.

Keikkamiehenä RoPS:ssa hopeaa napanneelle Iiskolalle kysyntää riittäisi edelleen liigatasolla. Ville on kuitenkin päättänyt tällä kertaa fiksuna miehenä pistää perheen etusijalle ja jättää reissaamisen. Iiskola ei halua viedä perhettään enää Jaalasta pois, joten muuttamine ei tule kysymykseen.

On ollut tosiaan imartelevaa, että kiinnostusta oli useasta Veikkausliigaseurasta kevään aikana. Viime vuonna tuli testattua se, että olisiko keikkamiehen hommissa mitään järkeä. Fudis ja joukkueurheilu on kuitenkin niin paljon muuta kuin pelkästään pelien pelaamista, etten tänä vuonna enää niihin hommiin halunnut lähteä. Muuttaa en taas halunnut, koska ei ole enää reilua viedä vaimoa yksinhuoltajaksi vieraalle paikkakunnalle, kun itse on yli 50 vuorokautta kesällä reissussa. Tässä iässä perheellisen miehen pitää jo ajatella muitakin kuin itseään.

MyPan konkurssi on siis todella iso sääli. Mikäli seura olisi Veikkausliigassa pystynyt jatkamaan, myös Ville Iiskolan ura olisi jatkunut.

– Niin voi tosiaan sanoa. Mikäli MyPa pelaisi niin pelaisin minäkin.

Asian voi kääntää niinkin, että tarjouksia liigaseuroilta tuskin olisi tullut jos Iiskolan otteet RoPS:n maalilla eivät olisi vakuuttaneet.

-Viime kauden Rovaniemen pelit menivät tosiaan ihan mukavasti. Perusvarmaa pelaamista ilman loistoa tai isoja virheitä. Varmaan juuri sitä mitä RoPS siihen sekavaan tilanteeseen tarvitsi.

Sen verran Ville suostuu avaamaan, mitä vaatisi jos sopiva tarjous joltain Veikkausliigaseuralta tulisikin. Fysiikkapuoli miehellä on kuuleman mukaan todella kovassa kuosissa.

Kuntoa olen tosiaan pitänyt yllä ja nauttinut monipuolisesta liikunnasta. Kymmenen laadukasta pallotreeniä ja pari matsia, niin ei varmaan tarvitsisi luukulla ainakaan hävetä.

Ville Iiskola on pelannut myös tukun nuorten maajoukkuepelejä. Se kertoo jo osaltaan sen, kuinka kovalla tasolla mies on pelannut. Kutsu 21-vuotiaiden maajoukkueeseen nousee Iiskolalle päällimmäisenä noista ajoista mieleen.

-21-vuotiaisiin oli hienoa päästä pelaamaan. Kutsu tuli silloin hieman yllättäen, mutta ensimmäinen karsintaottelu Romaniaa vastaan sujui tappiosta huolimatta varsin mallikkaasti omalta osalta.

Veikkausliigassa Iiskolan ensimmäinen pysäkki oli Turku 2006. Turussa asiat eivät kuitenkaan menneet Villen toivomalla tavalla ja sopeutuminen oli vaikeaa. Iiskola siirtyikin kesken kauden 2007 lainasopimuksella KuPS:n riveihin. Kuopiossa Iiskola pääsi juhlimaan heti kauden 2007 päätteeksi nousua Veikkausliigaan. Ville teki myös jatkosopimuksen kausiksi 2008-2009. KuPS:n liigataival ei ollut kuitenkaan kovinkaan ruusuinen ja Villen tarina liigakarsinnoista Viikinkejä vastaan on luokkaa järisyttävä.

-Turkuun en oikein sopeutunut. Olen ihmisenä hieman hitaasti lämpenevää sorttia ja siinä ympäristössä en nauttinut olostani. Tämä näkyi myös kentällä ja pelaaminen oli arkaa ja taso ailahteli. Ensimmäisen vuoden pelasin ykkösenä, mutta toisena vuotena jäin penkille. Siirryin kesken kauden Kuopioon ykkösdivariin. Kuopion loppukausi oli yhtä juhlaa. Oma peli oli loistavaa ja joukkueella kulki. Ropsin kanssa taisteltiin noususta ja olimme muutama peli ennen loppua jo ratkaisevan tuntuisesti jäljessä. Voitimme kuitenkin kaikki loput ottelumme ja Ropsin menetettyä pisteitä nousimme kauden päätteeksi liigaan. Muistan vielä kun viimeisen pelin loputtua odotimme kentällä Ropsin pelin tulosta. Tiedon saavuttua heidän tappiosta alkoi Magnumilla melkoiset juhlat. Hienoin tunne jalkapallokentällä mitä olen kokenut. Tein kauden päätteeksi Kupsin kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen.

Veikkausliigassa meillä oli sitten vaikeampaa. Joukkueen peli oli sekaisin, maaleja omaan päätyyn tuli paljon ja itseluottamuksen kanssa oli sen seurauksena onglemia. Kauden lopussa jouduimme karsimaan liigapaikasta Viikinkejä vastaan. Olosuhteet olivat hurjat. Vuosaaressa oli rankkasade ja vettä tulvi kentällä. Ei voinut syöttää ollenkaan maata pitkin, koska pallo pysähtyi lätäköihin. Kuopiossa taas oli viisi astetta pakkasta ja satoi lunta. Kovia paikkoja missä ratkottiin isoja asioita.

Toinen vuosi Kuopiossa alkoi samalla tavalla kuin edellinen. Kesken kauden valmentajalle tuli potkut ja saatiin samalla uusia vahvistuksia. Oma peli oli edelleen arkaa. Sinä kesänä voin sanoa kokeneeni jalkapalloilullisen valaistumisen, joka oli urani jatkon kannalta olennaista. Ymmärsin sen, että itseluottamukseen liittyvät ongelmat johtuvat siitä, että pelkää alitajuntaisesti yleisön mielipiteitä, valmentajan sanomisia tai mitä lehdessä kirjoitetaan. Tästä taas aiheutuu virheiden pelkäämistä ja sen seurauksena arkaa peliä. Päätin, että nyt se loppuu. Loppukautena nähtiin kentällä päivitetty versio Iiskolasta.

Kaudeksi 2010 Ville palasi Kymenlaakson ja teki sopimuksen KooTeePee:n kanssa. Tuolla kaudella kotkalaisten tavoitteena ollut nousu jäi saavuttamatta ja Iiskolaakin härnäsivät jalkavaivat. Futiskaupunkina Kotka saa Villeltä toki tunnustuksen.

-Kotka on hieno jalkapallokaupunki. Yleisö eli peleissä vahvasti mukana ja kotiottelut olivat mahtavia. Tavoitteena ollut nousu jäi kuitenkin saavuttamatta. Loppukauden jalkavaivat vaikeuttivat harjoittelua ja kauden jälkeen edessä olikin useamman kuukauden pakkohuili.

Kaudeksi 2011 Villen tie vei lappeenrantalaisen PEPO:n maalille joka pelasi Kolmosta. Hälytys MyPa:n maalille tuli kuitenkin toukokuussa kun Antti Kuismala loukkaantui ja Mika Johansson joutui pelikieltoon. Kuilu Iiskolan kohdalla Kolmosen ja Veikkausliigan välillä ei ollut kuitenkaan iso, sillä mies oli harjoitellut MyPa:n mukana.

Tässä kohtaa ura oli vedenjakajalla. Ensimmäinen lapsi oli syntynyt edellisvuonna, opinnot olivat loppusuoralla ja asuinpaikka vakiintunut Jaalaan. Mietin, että haluanko enää lähteä jalkapallon perässä muuttamaan. Pepokuvion ajatuksena oli, että pääsen MyPan harjoituksissa näyttämään osaamiseni ja samalla saan pelituntumaa Lappeenrannassa. Tällöin olisin seuraavalle vuodelle vahvoilla kun MyPassa mietitään maalivahtitilannetta. Hommat etenivät kuitenkin nopeasti kun Kuismala loukkaantui ja Koskisen Antti hommasi Johanssonin Mikalle punaisen kortin lyhyellä palautuksellaan. Hyppy ei ollut mikään iso sillä olin hyvin harjoitellut ja täynnä näyttämisen halua.

Iiskolan ajatuksissa MyPa oli siis ollut käytännössä koko Suomen kiertueen ajan. Nyt mahdollisuus pelaamiseen kotinurkkien seurassa avautui tavallaan ennenaikojaan.

-Ajatuksena oli koko ajan, että jossain vaiheessa todennäköisesti palaan Suomen kiertueelta kotikonnuille ja toivottavasti sitten pelaan MyPassa mahdollisimman pitkään.

Ville Iiskola myöntää, että MyPassa hän pelasi parhaat vuotensa ja nautti jalkapallosta kotiseurassaan enemmän kuin missään muualla. Kausina 2011-2013 päävalmentajana toiminut Toni Korkeakunnas saa Villeltä paljon kunnioitusta.

-Näin voi sanoa. Nautin myös jalkapallosta MyPassa enemmän kuin missään muualla. Joukkueessa oli monta mahtavaa pelaajaa ja lisäksi Korkeakunnas valmentajana oli sellainen kenen puolesta antoi enemmän kuin kaikkensa kentällä.

Jos joku löytää oikeat arvostuksen sanat MyPaa ja sen yhteisöä kohtaan, niin se on Ville Iiskola. MyPa-perhe on ollut Villelle todella tärkeä pitkän Suomen kiertueen jälkeen.

-MyPa-perhe ei ole pelkkää sanahelinää. Seuran ympärillä oli paljon hienoja ihmisiä, jotka tekivät valtavan määrän töitä seuran ja sen menestyksen eteen. Kaikkein suurin harmi on heidän puolestaan. MyPa oli minulle Suomen kiertueen jälkeen jalkapalloilullisesti henkinen koti.

Ville Iiskolan vartioidessa MyPa:n maalia, valmentajina olivat Toni Korkeakunnas ja Antti Muurinen. Korkeakunnaksen Ville nostaa jalustalle ja syystäkin. Joukkueen ulkopuolisenkin silmin, ”Toke” oli todella hyvä valmentaja. Antti Muurisestakaan Ville ei löydä pahaa sanottavaa, mutta seuran sekava tilanne ei jättänyt siltä aikakaudelta ymmärrettävästi parhaita muistoja.

-”Toke” on ollut paras valmentaja mitä minulla on ollut. Moderni valmentaja, joka ymmärtää suomijalkapallon taidolliset realiteetit. Lisäksi osaa käsitellä pelaajia oikein. Kunnioitan ja arvostan hänen toimintansa aivan eri tasolle kuin kenenkään muun valmentajan kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Muurisen Antti oli mukava mies, mutta se aikakausi oli MyPassa niin sekavaa aikaa, että siitä nyt ei oikein ole mitään mukavaa kerrottavaa.

Yksi merkittävä tekijä Ville Iiskolan uralla on ollut maalivahtivalmentaja Ville Lehtinen. Miesten välinen historia on valtavan pitkä. Iiskola kiitteleekin vuolaasti Lehtisen tekemää työmäärää maalivahtinsa kehittämiseksi.

-Villen kanssa meillä on pitkä yhteinen historia. Tunnemme toisemme ja tapamme niin hyvin, että keskustelu on suoraa ja avointa. Ville on tehnyt valtavan määrän töitä minun kehittymisen eteen ja arvostus miestä ja hänen taitojaan kohtaan on valtava.

Paljon tämän kaksikon yhteistyöstä kertoo se, että pelejä käytiin jopa silloin läpi vaikka virallista valmennussuhdetta ei ollutkaan. Kovin monella maalivahdilla moiseen ei mahdollisuuksia ole.

-Villen merkitys on ollut iso oman uran aikana ja vaikka oli monta vuotta ettei virallista valmetajasuhdetta ollutkaan, niin silloinkin kävimme paljon pelejä läpi yhdessä.

Iiskola oli yksi niistä pelaajista jotka seisoivat uppoavassa laivassa loppuun asti. MyPa:n kohtalo harmittaa Villeä suuresti edelleen.

Edelleen harmittaa MyPan kohtalo, siitä ei pääse mihinkään. Jälkiviisaana on tullut mietittyä ettei itse tajunnut tilanteen vakavuutta riittävän ajoissa. Olisi voinut omalta osaltaan nostaa kissaa pöydälle ja aiemmin.

Toinen Iiskolan kanssa loppuun asti omiaan puolustanut oli Tuomas Aho. Ystävykset kohtasivat kertaalleen Veikkausliigassa MyPa:n tuhoutumisen jälkeen. Siinä Ville oli ”Skeleä” parempi. Siihen että ystävykset vielä pelaisivat vastakkain Ville ei enää usko. Jollekin muulle Iiskola jättää oven vähän raolleen.

-Vaikea uskoa, että vastakkain enää Skelen kanssa tullaan pelaamaan joten voi sanoa, että vein pidemmän korren keskinäisissä kohtaamisissa. Olihan se erikoinen tilanne pelata Vesalaa, Sihvolaa, Ahoa ja kumppaneita vastaan vain muutama kuukausi MyPan tuhon jälkeen. Sen jos olisi pystynyt edellisenä syksynä ennustamaan niin olisi ollut aika mestari.

En sitä tiedä mitä jatkossa tapahtuu, että tiedä vaikka vielä voitonjuhlia yhdessäkin vietetään…

Iiskola nähdään kyllä jalkapallokentillä tulevana kesänä. Joukkue on Jaalan Voima joka pelaa Kutosta. Maalilla Villeä ei tosin nähdä. Mies viilettää JaVo:n kärjessä selkein tavottein, mutta myös toisella pelipaikalla homma on luonnistunut.

-Maali per peli kärkimiehenä ollessani. Viimeksi olin elementissäni keskikentän pohjalla, että jos siellä pelaan niin täytyy miettiä tavoitteita uudestaan.

Ville Iiskola on yksi niistä pelaajista joiden mielipidettä Kouvolan alueen jalkapallosta kannattaisi kuunnella. Monta vuotta huipulla pelannut maalivahti muistaa myös nostaa Valioliigasta esiin tarinan, joka kertoo sen, että raha ei aina ratkaise.

-Junioripuoli pitää olla sellaisessa kunnossa, että saadaan tuotettua riittävän laadukkaita pelaajia. Oman alueen parhaat pelaajat pitäisi saada pelaamaan saman seuran nimiin ja lisäksi rahaa riittävästi muutamien vahvistusten hankkimiseen. Yleisöä tarvitsee katsomoon ja seuran, valmentajien sekä pelaajien tekemään töitä yhteisen tavoitteen eteen. Leicesterin hurmos varmaan tänä vuonna on osoittanut kaikille sen, että raha ei aina ratkaise kaikkea.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *