Erikoishaastattelussa: Tuomo Könönen

MyPa:ssa kaudet 2002-2005 ja 2009 pelanneella Tuomo Könösellä arki on täynnä toimintaa. Perheen lisäksi kotikaupungin jalkapalloylpeyden PS Kemin nousu Veikkausliigaan on asettanut asiat uuteen valoon.

Kyllä kiirettä pitää tässä arjessa. Vuorotyöt ja kolme pikkuihmistä + treenaaminen takaa sen et luppoaikaa ei meikäläiselle jää! Tosiaan nyt ollu kolme vuotta työelämässä kiinni ja “harrastanut” potkupalloo, ainoo vaan et taas tästä harrastuksesta tuli puoliammattia kun noustiin niin nopeaan liigaan asti. Mikä tietenkin oli aikamoinen unelmien täyttymys näin vanhalle ratsulle. Et aika kuluu työn ohessa hallilla ja pojan paini harrastuksen parissa. Nii ja assuu täälä kotona joku nainenkin. Aina välillä näkee häntäkin. Joko kahveella tai nukkumassa!!

Myllykoskella Könönen muistetaan lausahduksestaan; Pohjoisesta tulee astetta kovempia jätkiä. Lauseen merkitys ei ole vuosien varrella  muuttunut.

– Kyllähä se paikkansa pittää, ite joskus kiusalla keksin sen kun siellä poikien kans painettii pitkin Kouvolan valoja! Mut tottahan se on, kyllä perusjuntti on aina vähä päältä kovempi ku etelänherrat. Ja pakkohan se oli sitte “kova” olla ku sitä ite tollasen lanseeras. Varsinkin kentällä!

Nykyisin astetta kovemmat jätkät tulee kuulemma Kemistä. Toki Könösen entinen kotikaupunki Rovaniemikin saa jonkinlaisen tunnustuksen.

– Kyllähän ne tänäpäivänä täältä tulee ne kovemmat jätkät, vaikka onhan tuolla Rollossakin muutama sellainen. Kyllähän tuleva vuosi tulee olemaan itelle sellainen kliimaksi omalle uralle, tästä kun on vain joskus pikkupoikana vaan haaveillut. Voin sanoo et on pannu vanhaan mieheen kyllä vauhtia! Vesikielellä tässä odotellaan kauden alkua!

Könönen jätti jo Rovaniemellä jäähyväisiä liigakentille. Kemin nopea liiganousu asetti asiat kuitenkin uuteen valoon. Unelma kotikaupungin seuran edustamisesta liigakentillä on saanut kokeneen pelimiehen jättämään valmennustyöt ainakin hetkeksi sivuun.

– Kyllä nyt valmennus hommat on jääny sivuun ja oon treenannut ihan tosissani avauksen paikka tavoitteena. Tyytyväinen saa olla jos pääsee 10-15 matsii pelaan. Se on se minimi tavoite tulevalle. Katotaan mihin rahkeet riittää. Et sillä kohin asiat on muuttunut, koska ei tällaista tilaisuutta tässä vaiheessa uraa voi olla käyttämättä. Olis silkkaa hulluutta luopua tällaisesta.

Kun Tuomo Könösen kanssa puhutaan ajasta Myllykoskella, lämmöllä mikä puheista huokuu voisi täyttää monta huonetta. Könösen sydämestä iso osa jäi Mylsälle ja taas toisinpäin, periksiantamaton pelaaja jäi lähtemättömästi mylsäläisten sydämiin.

Kyllähän se aika mitä vietin Mylsällä on sellainen ajanjakso mun elämässä, et vaikee kuvailla sanoiksi. Aika 2002-2005 oli jotain maagista. Koko organisaatio kaikkineen, johtajat, työntekijät, talkoomiehet/naiset, Fanit, Pelikaverit, ni niitä Ihmisii ja koko palettia ei voi olla muistelematta. Kyllä ne ajat on aina tavalla tai toisella kuukausittain mielenpäällä. Kyllä minusta iso pala jäi sinne. Ja harmittavan vähän on ehtinyt käymään sielläpäin. Mutta jälkikasvu kun kasvaa, nii aikaa jää sit itellekkin vierailla enemmä sielläpäin. Kyllä se MyPa-talo ja Saviniemen stadikka on sellainen kokonaisuus, et se teki lähtemättömän vaikutuksen. Niiltä ajoilta kyllä kuvia piirtyy helposti mieleen. Jos jonkun ajan sais elää uudelleen, niin se olis just tuo aika.

Juha Malinen halusi Tuomo Könösen MyPa:n riveihin. Malisen papereissa Könöselle oli tarjolla iso rooli. Kaikki oli kuitenkin romahtaa alkuunsa, kun Könösen polvi hajosi pahoin kauden 2003 alla. Lääkärit eivät antaneet suuriakaan toiveita, mutta Könönen taisteli itsensä kuntoon. MyPa:n fysioterapeutti Ari Virta saa suuren tunnustuksen ja kiitoksen pohjoisen mieheltä.

– Kyllä taisin olla yks Juhan suosikki pelaajista tai ainakin itellä oli sellainen tunne. Ja kyllä se oli kova paikka se loukkaantuminen, kun se tuli hankalaa saumaan  juuri kauden kynnyksellä ja Juhakin oli tainnut mainita että nyt on saumat maajoukkueeseenkin. Ja kun sen polven räjähtämisen jälkeen oli vielä jokseenkin epävarmaa tuleeko se koko perkeleen polovi kuntoon! Et se oli perkeleen haastavaa aikaa pääkopalle. Ja pitkä oli se kesäkin kuntoutuessa! Mut jumankauta me tehtii kauhee työ Virran Arskan kans sillon. Ja hälle se isoin kiitoskin kuuluu, ja tiete sille joka sen operoi. Nimmee en muista. Mut Arskan kans tehtiin kyllä jäätävä työ ja eihä siinä aikaakaan ku rimppakinttu kirmas laitumella! Mutta kyllä se loukkaantuminen, vaikka se kasvatti ni kyllä se jälkensäkin jätti. Huono elämä tullee ku miettiikin sitä hetkee ku se hajos!

2004 valmentaja vaihtui ja ohjat otti Ilkka Mäkelä. Uusi aika alkoi myös MyPan vasemmalla laitapuolustajalla. Vaikean loukkaantumisen jälkeen MyPa:ssa pelasi lopulta sen aikakauden paras vasen pakki. Mäkelä rakensi MyPa:n vasemmalla laidalle yhden kovimmista tutkapareista Tuomo Könönen-Tero Taipale. Könösellä näkemys on selkeä, miksi yhteistyö niin hyvin toimi.

– Kyllä se 2004 vuos oli sit sitä että katotaanpa nämä kortit vielä uudelleen. Et sillo se peli alkokin kulkea. Ja kyllähä meillä Tepin kans kaikki toimikin. Se oli sellasta sanatonta kommunikointia Tepin kans kentällä, et Tepi ties mitä mie haluan ja toisinpäin ja hää osas tehä mulle tiloja nousulle ja hyvänä pakki pelaajana pysty mua paikkomaan ja tukemaan. Ja sit toisinpäin, et hyvänä “laitapelaajana” pystyin tukeen Tepin hyökkäyspeliä. Et sillonku oikeen se pelihuumori puras meitä ni eihän siellä ollu pakkia eikä linkkiä kentällä. Oli vaan kaks laitapelaajaa jokka piti vastustajaa kiireisenä. Ja puolustus pelihän toimi niin pirun hyvin ku ollaa samanlaisia luonteita kentällä, et ei sit milliäkää periks! Ja samahan se oli oikeella laidallakin, et vaikeehan sieltä oli läpi tulla. Kokkeilla kyllä sopi mutta omallavastuulla!

Europeleistä puhuttaessa Skotlannin reissu on jäänyt Könösellepäällimmäisenä mieleen. Lisäksi monella tapaa unohtumaton Grasshoppers-peli tuomarin omituisine ratkaisuineen saa Könöseltä juuri miestä kuvaavaan suoran kommentin.

– Kyllähän Dundeen tiputtaminen oli yks hienoimmista kokemuksista mitä oon kentällä kokenu ja se et millä tavalla se tuli! Adi hiljensi koko stadikan ja se loppu paine oli kyllä jotain unohtumatonta. Ja toisaalta on jääny mieleen se Grasshoppers farssi, koska se hylätty selvä maali olisi saattanut muuttaa ratkaisevasti pelin kulkua! Lohkovaiheeseen pääsy olis ollut silloin saakelin hieno juttu! Se oli kovin lähellä mut se meni miten se meni! Siinä kaikki! Paska tuomari.

MyPa:n seurahistorian suurin päivä 3.10.2005, se saa Könöseltä arvoisensa huomion. Könönen avaa sopivasti sitä, millainen tunnelma edustusjoukkueen tiloissa vallitsi ennen Suomen Mestaruuden ratkaissutta peliä. Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi MyPa oli TamU:a vastaan niin ylivoimainen tuona suurena päivänä.

3.10.2005! No joo. Hienoin päivä elämässä jos ei lapseni syntymää lasketa matkaan. Vaikka päivä oli mitä hienoin, niin oli se osaltaan myöskin perkeleen erikoinenkin. Sen muistaa kyllä hyvin sen päivän. Edellistä yötä en nukkunut mitenkään hyvin, vaan meni aikalailla matsia miettiessä. Mut aamulla kun heräs, ni jännä juttu mut sen tiesi mitä tuleman pitää. Taisin isälle sanoakkin sillon aamulla puhelimessa, että kun illalla soitat niin soitat muuten Suomen Mestarille! Sen ties että me voitetaan. Muistan kun koppiin mentiin MyPa-talolle, ni sen aisti muistakin sen jutun panoksen. Oli perkeleenmoinen lataus sinä päivänä, jokaisella meistä. Ei sillo muistaakseni tainnu hirveemmin läppä lentää! Mutta jotain kummallista olis pitäny tapahtua jos joku jengi Suomessa meidät olis sinä päivänä voittanut! Eikä TamU:kaan sinä päivänä huono ollut, me vaan pelattiin lähes täydellinen peli! 85min sitä ties kokoajan ja tarkalleen mitä pitää tehdä, vika 5min olikin sitä odottamista… Sittenhän se oli yhtä juhlaa. OI NIITÄ AIKOJA! Kyllähän sen illan tunnelma MyPa-talolla oli jotain aivan uskomatonta. Jotku hyppi, toiset itki ilosta. Halausten määrä oli noin tuhat. Sillon ei ollu johtajia eikä työntekijöitä, ei pelaajia eikä liioin faneja tai talkoolaisia. Oli vain joukko mypalaisia.

Mutta sen jälkeen en kyllä muista, et millon olis ollut niin väsynyt ja monta päivää, eikä se johtunut juhlinnasta vaan ehkä siitä et jotain isoa pääs purkautuun kropasta pois. Tais ne paineetkin olla sillon astetta suuremmat.

Kaudeksi 2006 Könönen siirtyi Norjaan ja Odd Grenlandiin. Norjassa Könönen sai elää omaa unelmaansa, futisammattilaisen arkea. Periksiantamattomuus auttoi myös Norjassa. Murtautuminen pelaavaan miehistöön oli täysin toisenlainen tie kuin Suomessa. Könönen voi sanoa kasvaneen Norjan vuosina niin pelaajana kuin ihmisenäkin. Kaudeksi 2009 palasi Suomeen ja MyPaa:n aikalailla toisenlainen pelimies, kun sieltä lähtiessä.

– Norjan vuodet. No ei niitä voi verrata Mylsän aikoihin. Se oli erilaista, se oli sitä omaa unelmaa. Mitä jalkkikseen tulee, niin siellä oppi kyllä roimasti taktillista osaamista, pelillisesti se oli ehkä suurin asia mikä muokkas mua pelaajana. Ja myös itelle se teki hyvää, koska on kovin erilaista olla joukkueessa ite ulkomaalaisena pelaajana. Oli kolmin kerroin hankalampaa tapella paikka joukkueessa ja voittaa muiden kunnioitus ja luottamus. Se olikin yllättävän pitkä tie, kesti yhden kauden. 2007 vuosi olikin itelle se paras vuosi ikinä. Sitä oli fyysisesti ja henkisesti niin valmis kuin olla voi. Ja oli se oma pelaaminenkin sen näköistä ja tulihan sieltä sitten palkintojakin mukaan. Ja poika syntyi sillä reissulla, niin kyllähän sieltä 2009 vuonna tuli ihan erilainen ukko pois ku oli sinne mentäessä. Ja eikä siinä ollut kahta puhetta et mihin palaan takas ku Suomeen tulen. Olihan sitä joitain virityksiä ja parempia tarjouksiakin pöydällä, mut kun herra Janne Lindberg soitti ni se oli kerralla selvä. Seura oli rakas ja valmentajana entinen pelikaveri jota kunnnioitan suuresti. Se oli helppo päätös. Toki olihan asioita ehtinyt tapahtua seurassakin. Ei ehkä sama draivi ollut enää päällä kun lähtiessäni.Eikä Josekaan tainnut ihan saada kasattua sellasta ryhmää jonka olis halunnut. Se oli kolmijakoinen kausi. Alussa oli kova meno päällä ja itseluottamusta löyty. Sit kesällä vähä notkahettiin ja se oli sit vähä sellasta opettelua. Viiminen kolmannes menikin taas sitten paremmin. Pelattiin ihan kelpo futista ja varmasti saatiin se sijoitus joka ansaittiin. Eikä itelläkää ollut mikään nappi kausi. Se vähän jäi harmittamaan ettei pystyny antaa ihan kaikkee kentälle. Ei seuralle eikä Joselle. Mut sellasta se välillä on. Elämän tilannekkin oli muuttunut radikaalisti. Poika asui Kemissä, niin sillon oli helppo tehdä päätös ja lähtä takaisin Lappiin. Ehkä se minunkin mieli oli pitkin kesää jo Lapissa.

Könönen kolkutteli myös maajoukkueen portteja, mutta karsintapeleissä miestä kuitenkaan nähty. Suomella oli kyllä tuolloin tarve vasemmalle laitapuolustajalle, mutta sen paikan vei lopulta Toni Kallio Könösen sijaan. Könöstä asia ei kuitenkaan ole sen suuremmin jäänyt kaivelemaan.

– Niin A-maajoukkue. No sitä hommaa pääs haisteleen vähä liiankin läheltä, et vähä harmittaa kun ei tullut koskaan yhtäkään karsintapeliä pelattua. Ja vähän mua harmittaa kun en saanut vuonna 2005 Muuriselta mahdollisuutta tosipeliin kun tunsin kyllä ite olevani valmis ja uskoin et olisin handlannu ihan kelpo matseja, mut valinnat oli silloin toiset. Royn valmennuksessa olisin kyllä alkuun saanut todellisen mahdollisuuden Kyproksen leirillä 2006, mut mun tuurilla pamahti nivunen LaMangan leirillä Oddin kans joten se jäi. Toki sen jälkeen sain mahdollisuuksia pelata Royn alaisuudessa, mut ne oli harkkamatseja. Ja toisaalta pitää sanoa et Toni “Köpi” Kallio käytti oman mahdollisuuden loistavasti ja otti paikkansa ja pelaskin loistavat karsinnat. Et joskus pitää myöskin myöntää, et ehkä en ollutkaan tarpeeksi hyvä. Mut se et pääsi kuite edustaa Suomea oli unelmien täyttymys.

MyPa:n konkurssiuutinen on puhutellut myös Tuomo Könöstä. Pohjoisen astetta kovempi jätkä luo kuitenkin uskoa, että MyPa tulee vielä. Könösen ohjeet ovat kuuntelemisen arvoisia, ei mitään turhia höpinöitä.

– Kun MyPa tästä uudelleen nousee, niin toivon et seuraa rakennetaan rauhassa ja isolla kivijalalla. Et siitä kasvaa vahva organisaatio, joka kestää sitte isommatkin myrskyt. Toki aikaa se tulee viemään ja joiltain se vaatii isoja uhrauksia, mutta uskon että se sieltä vielä nousee. Pitää olla valmis tekeen kovasti töitä sen eteen. Rauhassa ja hyvällä johtamisella kaikki onnistuu. Pitää muistaa ettei seuran tarvi niin kauheen iso olla pelatakseen Veikkausliigassa, sen pitää olla vaan vahva ja hyvin organisoitu. Tekijöitä siellä kyllä riittää nyt vaan pitää löytää se kaiken alulle paneva voima!

Mypalaisille Könösellä on vielä varsin toivoa herättävä viesti ja sen toteutumista aivan varmasti moni toivoo.

– We will meet again!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *