Tiedottajan arki

Uuden MYPA:n myötä, on myös itselleni auennut täysin uudenlainen mahdollisuus. Kun seuran puheenjohtaja Pekka Kolehmainen pyysi minua seuran tiedotusryhmään, tuli tarve hetkeksi istahtaa alas ja hengähtää.

Ihan ensimmäinen ajatus oli, että EI missään nimessä. Tuossa hommassa olisi pakko olla jollain lailla koulunsa käynnyt ihminen, ei satunnainen blogikirjoittelija. Kyseessä on kuitenkin seuran virallinen julkaisu sen omille verkkosivuille. Ei sinne voi kirjoitella ihan mitä tahansa.

Lopulta ”uutuuden viehätys” kuitenkin voitti, mutta ei näkyvyys. En ole henkilö, joka haluaisi hakeutua kaiken keskipisteeksi. Teen mieluummin töitä nöyrästi ja hiljaisesti. Suostumus tarjottuun työhön on kuitenkin otettu niin suurella lämmöllä vastaan, että jo sen takia on oltava entistä nöyrempi. Etenkin muutamien pelaajien innostuneisuus asiaan on ollut varsin vaikuttavaa.

Silti se virallinen julkaisu aiheuttaa edelleen rimakauhua. Vaikka jopa seurajohdolta asti on tullut lupa ns. ”värikynän käytöstä”, on pakko silti miettiä mitä voi sanoa ja mitä ei. Ei nykyään omat pelitkään taida jännittää niin paljon, kuin istahtaminen MYPA:n pelin jälkeen tietokoneen ääreen. Tiedottajan arki ei ole todellakaan helppoa.

MYPA-sydän ei kuitenkaan muuta millään tavalla muotoaan. Olin sitten tiedottaja tai mitä muuta tahansa, elän peleissä edelleen täysillä. Hommat voi muuttua, mutta ei ihminen. Hihasta voi tulla nykäisemään ja juttelemaan ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ne on niitä parhaita hetkiä sen itse pelin lisäksi.

Ennen erästä harjoituspeliä Lehtomäen tekonurmella, puheenjohtaja Pekka Kolehmainen kävelee minua vastaan. Pekan kasvoille nousee leveä hymy; ”Tulit tekemään vähän tarinaa.” Silloin sai vielä joukkueen tapaan harjoitella. Nyt sitä tarinaa ruvetaan tekemään virallisista peleistä.

MYPA:n tiedottajan hommia viimeisinä kausina tehnyt Lari Seppinenkin muisti minua sanoilla, jotka painaa vaakakupissa paljon; ”Onnea! Kaunista tarinaa saat olla sanallistamassa.”

Todellakin. MYPA:n tarina on jotain kaunista. Kun historiaan lisätään vielä nousu tuhkasta uuteen loistoon, tiedottajan arkikin muuttuu käsien vapinasta lämpimäksi tunteeksi omassa sisimmässä.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *