Tarinoita maalivahdeista

Yhdessä hetkessä voit olla joukkueesi sankari ja hetken nopeasti vaihtuessa muutut nopeasti sankarista konnaksi. Kuulostaa todennäköisesti aika monesta jalkapallomaalivahdista tutulta. Virheesi näkyvät armottomasti tulostaululla. Lisäksi joukkuekaverisi saattavat pitää sinua vähintäänkin joukkueesi oudoimpana persoonana.

Pääsemme sujuvasti henkiselle puolelle. MyPa:n 2005 mestarimaalivahti Janne Korhonen sanoi sen osuvasti; ”Viimeiset sentit määritetään korvien välissä.” Käsi pystyyn, kuinka moni olisi valmis menemään parhaimmillaan toistasataa kohti maalia tulevan pallon tielle. Niinpä, luonteessa täytyy olla jotain outoa ja henkisen puolen pitää olla kunnossa. Keskittymiskyky määrittää pitkälle sen, pystytkö siinä tärkeimmässä paikassa venymään siihen tarvittavaan, kenties pelin ratkaisevaan torjuntaan.

Aloitin jalkapallon kun olin 6-vuotias. Pelipaikkani muutamaa harharetkeä lukuunottamatta on ollut aina maalivahti, enkä päivääkään niistä pois vaihtaisi. Joukkuepelaaja, mutta silti täysin oman tiensä kulkija. Vaikka sarjatasot ovat olleet mitä olleet, matkassa ei ole tähän päivään mennessä ollut valittamista.

Jos ei maalivahdinuran ensimmäisiä suuntaviivoja piirrellessä omien torjunten merkitystä vielä ymmärtänyt, muiden kyllä. -92 Euroopan Mestari ja 90-luvun Manchester Unitedin suuruusvuosien tanskalaismaalivahti Peter Schmeichel löi nuoren mylsäläisveskarin tajuntaan. ”Simply the best” ja ”Great Dane” oli todellakin lempinimiensä arvoinen. Schmeichel oli johtaja ja vaikka peli on vuosien saatossa muuttunut, olen tänäkin päivänä sitä mieltä, että tanskalainen edelleen paras maalivahdin tärkeimmässä hommassa; torjumisessa!

Kuvahaun tulos haulle peter schmeichel

Isokokoiseksi maalivahdiksi Schmeichelilla oli käsittämättömät refleksit. Omille verkkokalvoille on ikuisesti piirtynyt vuoden -99 Mestareiden Liigan ottelu ManU-Inter. Schmeichel pysäytti mielettömällä refleksitorjunnalla Ivan Zamoranon syöksypuskun. Yhtä mieletöntä torjuntaa tuskin koskaan enää tulee eteen.

Kun puhutaan maalivahtien kasvutarinoista, kauas ei tarvitse mennä. Itselleni se ehdottomasti kaunein on tapa, miten Janne Korhosesta kasvoi MyPa:ssa Veikkausliigan paras maalivahti. Korhonen on oman lauseensa paras esimerkki; ”Ne viimeiset sentit ratkaistaan korvien välissä.” Parhaiten Korhonen osoitti sen torjumalla MyPa:lle mestaruuden. Ainakin Vasile Marchis ja Jussi Kujala muistavat Korhosen suuruuden Ratinassa. MyPa:n maalivahti esitti kyseisessä ottelussa kaksi niin maagista torjuntaa, että niitä kelpaisi näyttää ympäri maailmaa.

Kuvahaun tulos haulle janne korhonen mypa

Sain henkilökohtaisesti suuren kunnian valmentaa MyPa:n junioreita Janne Korhosen kanssa. Noista ajoista jäi kaikilta osin kovaa oppia. Todennäköisesti Jannen tietämättä, MyPa:n mestarivahti opetti henkisellä puolella paljon asioita, etenki  sen miksi ne viimeiset sentit määritetään korvien välissä.

Korhosen henkiset opit saattoi ottaa käyttöön kaudella 2015. Oman kasvutarinani sain kokea jonkin verran huipputasoa alempana, mutta silti. Yksi kausi Kolmosessa mittasi oman maksimaalisen tason ja vaikka kauteen mahtui pari katastrofiakin, hyppy Kutosesta Kolmoseen tulee olemaan oman uran kovin saavutus. Siihen toki tarvittiin myös oikeanlainen valmennus.

Henkilön Petri Lappalainen kuva.

Se yksi kausi riitti todistamaan itselleni sen, mihin pystyy kun uskoo itseensä. Enää ei välttämättä tarvitse tavoitella sitä maksimia. Nautitaan pelaamisesta ja tavoitellaan vaikka sitä yhtä niin hienoa torjuntaa, jonka jälkeen voi onnellisena lopettaa.

Ennen sitä saan varmasti muutaman kerran vielä vastata maalivahtivalmentaja Ville Lehtisen viestiin: ”Laita mulle analyysiä pelistä.” Se mikä tässä on myös hienoa, valmentaja joka nosti minut pohjalta välittää edelleen tekemisistäni, sarjatasosta riippumatta.

Ne on niitä parhaita tarinoita maalivahdin elämästä.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *