”Onko sopimus jo taskussa?”

Kun MYPA järjesti marraskuussa avoimia harjoituksia etsiessään pelaajia uuteen edustusjoukkueeseen, oma arvomaailma ei painostanut niihin osallistumaan. Kunto oli sanalla sanoen surkea ja osallistuminen MYPA:n edustusjoukkueen tapahtumiin olisi omassa pääkopassa kasvanut liian suureksi asiaksi.

Jos joutuisin samaan valintatilanteeseen uudestaan, päätös ei siltikään olisi myönteinen. Koko seurayhteisö on omassa sisimmässä niin suuressa asemassa, että ajatuskin pyrkimisestä sen edustusjoukkueeseen on edelleen täysin absurdi.

Silti talvella tapahtui jotain odottamatonta. Eräänä sunnuntaipäivänä puhelimeen kilahti tekstiviesti ja lähettäjä oli MYPA:n joukkueenjohtaja Harri Salo; ”Sori että tulee näin nopeasti, mutta meillä olisi treeneissä yhden maalivahdin tarve. Ehtisitkö tulla apuun näin lyhyellä varoitusajalla?” Jos joskus alle minuutissa ehti miettimään asioita moneen kertaan, niin juuri silloin oli sellainen hetki. Lopulta kamat alle vartissa kasaan ja treeneihin.

Hämmentyneen pikkupojan ja kolmekymppisen miehen sekoitus seisoi lopulta tolppien välissä MYPA:n treeneissä. Eihän se oma suorittaminen niissä treeneissä ainakaan omissa kirjoissa niin hääviä ollut, mutta treenien jälkeen lisää hämmenystä oli luvassa, kun joukkueen päävalmentaja Jukka Karjalainen pyysi juttusille; ”Mitäs jos kävisit treeneissä aina kun ehdit? Ei meillä näitä maalivahteja liikaakaan näköjään ole.” Se kortti oli sitten lopulta pakko katsoa.

Muutamissa treeneissä tuli käytyä ja kuten pahaa pelkäsin, oma pääkoppa ei pystynyt käsittelemään isoa mahdollisuutta. Yritys omaan tasoon nähden oli liian kovaa ja sitä yritystä seurasi isot virheet. Vaikka kysymys olikin ”vain” harjoituksista, jossa virheitä vielä annetaan anteeksi, itselle anteeksi antaminen oli liian vaikeaa. Lopulta aloin jo toivoa, että omalle paikalle löytyisi junioreista apua. Paikka miesten joukkueen harjoituksissa olisi todella otollinen jollekin nuorelle lupaukselle.

Treeneissä vierailuiden jälkeen on kyselty jo sopimuksesta ja miksei pelivarusteet ole päällä. Osan näistä heitoista ja tuntien ihmiset niiden takaa, kyselyt voi kuitata huumorilla, mutta osasta en voi olla läheskään yhtä varma. Vihjailut pitkästä kaudesta ja sen tuomista tapahtumista ovat hämmentäviä ja loppujen lopuksi turhia käsiteltäväksi. MYPA on sopimuksensa jo tehnyt.

Eikä MYPA:lla huolta maalivahtiosaston kanssa edes ole. Miika Korpela ja Petri Metsälä on todella kova maalivahtikaksikko Kolmoseen.

Omalta osaltani voin sanoa, että voin vain olla nöyrästi kiitollinen siitä mitä MYPA on itselleni talven aikana tarjonnut. Paikka tiedotusryhmässä on tällä hetkellä se, mikä riittää minulle enemmän kuin hyvin.

Niin ja mitä tulee kysymykseen: ”Onko sopimus jo taskussa?” Kyllä se sopimus on Inkeroisten Purhan kanssa. Kun oman pelaajauran jatko on herättänyt tyytyväisyyttä Purha-legendojen Esa Paajasen ja Japa Toikan keskinäisessä keskustelussa, niin silloin voi hyvällä omallatunnolla todeta olevansa oikeassa paikassa.

 

 

 

MYPA:n paluun suuri merkitys

Kevään tulolla ei parina viime vuotena ole ollut juurikaan suurta merkitystä, ainakaan MYPA:n edustusjoukkueen kannattajille. Saviniemen stadionilta kevään tullen häipynyt lumipeite ei ole nostanut odotusarvoja tulevaa jalkapallokautta ajatellen. Stadionkin on jotenkin omissa silmissä päässyt rapistumaan.

Eräs Kouvolan kunnanvaltuutettu julkaisi sosiaalisessa mediassa murheellisina vuosina kuvan, jossa myllykoskelaisen puutavarafirman varastona ollut telttahalli koki palovaurioita. Puhuttaessa Ankkalinnan purkamisesta pala kerrallaan iski pahoin myllykoskelaisten sisimpään. Se isku ei onneksi tuntunut vievän kuin hetkeksi ”ilmat pihalle”. Nyt tämä pieni ”gallian kylä” on herännyt jälleen taistelemaan.

Tänä keväänä on sittenkin kaikki toisin. Lenkkireittini kulkee hyvinkin usein tutun stadion ohitse ja niin oma sisimpäni kuin koko Saviniemen miljöö huokuvat uutta elämää. MYPA on tullut takaisin ja tuttu yhteisö tekee jälleen kovasti töitä, jotta stadionille saataisiin järjestettetyä onnistuneita ottelutapahtumia.

Veikkausliigan glooria on poissa, mutta se ei tunnu haittaavan ketään. Kaksi vuotta tyhjän päällä vaeltaneet mylsäläiset tuntuvat seisovan seuran takana vahvemmin kuin koskaan. Tietyn yhteisön paluulla tuntuu olevan tälle pienelle kylälle valtavan suuri merkitys. MYPA:n peleillä kun on ollut paljon muutakin merkitystä kuin pelkkä peli.

Uusien tarinoiden rakentaminen alkaa. Joukkue on rakennettu vahvasti ”oman kylän pojat” teemalla. Sihvolan Peksi on MYPA:n viimeksi pelatessa ollut parempaa kuin seksi. Nyt se rooli on tarjolla jollekin muulle. Räikkönen, Rämä, Rautakorpi tai joku muu. Päättäkää itse.

Jotain tuttuakin on onneksi pidetty mukana. Virran Arska pitää edelleen huolen pelaajistosta. Kannattajat voivat siis tutusti julistaa kesän alkaneeksi, kun Arska on laittanut shortsit jalkaan.

Kun MYPA pelaa paluunsa jälkeen ensimmäisen kilpailullisen pelinsä 8.4 Regions Cupissa, on itselläni vain yksi toive. Kunhan Vallilta kaikuu Jones Harjun tuttu ääni, kaikki on jälleen kuten ennen.

Eikö ole muuten hienoa, että keväällä ja kesällä on jälleen suuri merkitys. Lisäksi olen odottanut, että saan kirjoittaa tämän; Nähdään Saviniemessä!

 

 

 

 

 

Tarinoita maalivahdeista

Yhdessä hetkessä voit olla joukkueesi sankari ja hetken nopeasti vaihtuessa muutut nopeasti sankarista konnaksi. Kuulostaa todennäköisesti aika monesta jalkapallomaalivahdista tutulta. Virheesi näkyvät armottomasti tulostaululla. Lisäksi joukkuekaverisi saattavat pitää sinua vähintäänkin joukkueesi oudoimpana persoonana.

Pääsemme sujuvasti henkiselle puolelle. MyPa:n 2005 mestarimaalivahti Janne Korhonen sanoi sen osuvasti; ”Viimeiset sentit määritetään korvien välissä.” Käsi pystyyn, kuinka moni olisi valmis menemään parhaimmillaan toistasataa kohti maalia tulevan pallon tielle. Niinpä, luonteessa täytyy olla jotain outoa ja henkisen puolen pitää olla kunnossa. Keskittymiskyky määrittää pitkälle sen, pystytkö siinä tärkeimmässä paikassa venymään siihen tarvittavaan, kenties pelin ratkaisevaan torjuntaan.

Aloitin jalkapallon kun olin 6-vuotias. Pelipaikkani muutamaa harharetkeä lukuunottamatta on ollut aina maalivahti, enkä päivääkään niistä pois vaihtaisi. Joukkuepelaaja, mutta silti täysin oman tiensä kulkija. Vaikka sarjatasot ovat olleet mitä olleet, matkassa ei ole tähän päivään mennessä ollut valittamista.

Jos ei maalivahdinuran ensimmäisiä suuntaviivoja piirrellessä omien torjunten merkitystä vielä ymmärtänyt, muiden kyllä. -92 Euroopan Mestari ja 90-luvun Manchester Unitedin suuruusvuosien tanskalaismaalivahti Peter Schmeichel löi nuoren mylsäläisveskarin tajuntaan. ”Simply the best” ja ”Great Dane” oli todellakin lempinimiensä arvoinen. Schmeichel oli johtaja ja vaikka peli on vuosien saatossa muuttunut, olen tänäkin päivänä sitä mieltä, että tanskalainen edelleen paras maalivahdin tärkeimmässä hommassa; torjumisessa!

Kuvahaun tulos haulle peter schmeichel

Isokokoiseksi maalivahdiksi Schmeichelilla oli käsittämättömät refleksit. Omille verkkokalvoille on ikuisesti piirtynyt vuoden -99 Mestareiden Liigan ottelu ManU-Inter. Schmeichel pysäytti mielettömällä refleksitorjunnalla Ivan Zamoranon syöksypuskun. Yhtä mieletöntä torjuntaa tuskin koskaan enää tulee eteen.

Kun puhutaan maalivahtien kasvutarinoista, kauas ei tarvitse mennä. Itselleni se ehdottomasti kaunein on tapa, miten Janne Korhosesta kasvoi MyPa:ssa Veikkausliigan paras maalivahti. Korhonen on oman lauseensa paras esimerkki; ”Ne viimeiset sentit ratkaistaan korvien välissä.” Parhaiten Korhonen osoitti sen torjumalla MyPa:lle mestaruuden. Ainakin Vasile Marchis ja Jussi Kujala muistavat Korhosen suuruuden Ratinassa. MyPa:n maalivahti esitti kyseisessä ottelussa kaksi niin maagista torjuntaa, että niitä kelpaisi näyttää ympäri maailmaa.

Kuvahaun tulos haulle janne korhonen mypa

Sain henkilökohtaisesti suuren kunnian valmentaa MyPa:n junioreita Janne Korhosen kanssa. Noista ajoista jäi kaikilta osin kovaa oppia. Todennäköisesti Jannen tietämättä, MyPa:n mestarivahti opetti henkisellä puolella paljon asioita, etenki  sen miksi ne viimeiset sentit määritetään korvien välissä.

Korhosen henkiset opit saattoi ottaa käyttöön kaudella 2015. Oman kasvutarinani sain kokea jonkin verran huipputasoa alempana, mutta silti. Yksi kausi Kolmosessa mittasi oman maksimaalisen tason ja vaikka kauteen mahtui pari katastrofiakin, hyppy Kutosesta Kolmoseen tulee olemaan oman uran kovin saavutus. Siihen toki tarvittiin myös oikeanlainen valmennus.

Henkilön Petri Lappalainen kuva.

Se yksi kausi riitti todistamaan itselleni sen, mihin pystyy kun uskoo itseensä. Enää ei välttämättä tarvitse tavoitella sitä maksimia. Nautitaan pelaamisesta ja tavoitellaan vaikka sitä yhtä niin hienoa torjuntaa, jonka jälkeen voi onnellisena lopettaa.

Ennen sitä saan varmasti muutaman kerran vielä vastata maalivahtivalmentaja Ville Lehtisen viestiin: ”Laita mulle analyysiä pelistä.” Se mikä tässä on myös hienoa, valmentaja joka nosti minut pohjalta välittää edelleen tekemisistäni, sarjatasosta riippumatta.

Ne on niitä parhaita tarinoita maalivahdin elämästä.

 

 

MnM Coaching-MYPA:n tarina maailmalle

Mika Lönnströmin muistavat kaikki MyPa:aa läheltä seuranneet vuosilta 2005-2011. Mika oli mielipiteitä jakanut persoona. Miehestä joko piti tai sitten ei voinut sietää. Itse kuulun onnekseni ensimmäiseksi mainittuun kategoriaan.

Ensivaikutelman perusteella ei ehkä olisi voinut uskoa, mutta Mikan tapaamisesta syntyi itselleni yksi parhaista ystävyyssuhteista mitä futis on tuonut mukanaan. Mikan kanssa sai helposti räjähdysalttiin tilanteen aikaan jos niin halusi, mutta omat ihmissuhdetaidot taisivat sittenkin riittää siihen, että asioita katsottiin suurimmaksi osaksi samalta kantilta.

MyPa:n vuosien jälkeen tuskin kukaan uskoi mitä tulevaisuus Lönnströmille tuo tullessaan. Ura valmentajana on ollut hyvinkin erilainen, jos asia niin voi ilmaista. Thaimaan, Malediivien ja Tansanian jalkapallosarjoissa valmentaminen ei ole suomalaiselle valmentajalle arkipäivää.Kuvahaun tulos haulle mika lönnström

Lönnström on ollut perustamassa eräänlaista valmennusryhmää MnM Coachingia. MnM Coachingin sisällä on paljon tietämystä futiksesta ja valmennuksesta eri puolilta maailmaa. En yritä selittää sen enempää koko konseptin toimintaa, jotain menee kuitenkin todennäköisesti pieleen. Mika antaa varmasti paremman vastauksen jos joku sitä haluaa kysyä.

MnM Coaching haluaa myös tuoda erilaisten jalkapalloihmisten tarinoita julkisuuteen Living football-bloginsa kautta. Lönnströmin valmennettaviinkin kuulunut ja Englannissa mm. Queens Park Rangersia edustaneen Patrick Kanyukan kaksiosaiseen haastatteluun (linkit alla) kannattaa syventyä.

”MOVING ABROAD WAS THE BEST THING THAT HAPPENED TO ME”

”YOU CAN’T WALK INTO ANY TEAM IN THAILAND. YOU HAVE TO PROVE YOURSELF”

Ihaillessani Kanyukan haastatteluja seurasi yllätys. Mika otti yhteyttä yhdessä ystävänsä Jens Raitasen kanssa uuden tarinan tiimoilta. Tilauksessa oli tarina MYPA:n noususta huipulle ja sen tuhosta. Homma rajattiin aikakaudelle joka liittyy omiin muistoihini. Raitanen hoitaisi käännöksen englanniksi, koska tarinaa haluttiin viedä Suomen rajojen ulkopuolellekin. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Mika ja Jens toistelivat moneen kertaan lausetta; ”Me ei pystytä maksamaan sinulle tästä mitään korvausta.” Siihen ei ollut tarvettakaan. Minulle suurin korvaus oli se, että kaksikko luotti kirjoitustaitoihini.

Mikan kanssa luottamuksen molemminpuolisuuden tiesi. Jens Raitanen oli itselleni täysin kääntämätön kortti, mutta ei ole enää. Vaikka kasvotusten ei ollakaan tavattu, nettikeskusteluiden välillä syntynyt luottamus oli sanoinkuvaamattoman hienoa. Jens toisti projektin aikana moneen kertaan; ”Tämä on sun tekemä persoonallinen tarina MYPA:sta ei kenenkään muun!”

Arkistojen ja muistojen esiin kaivaminen on ollut yksi tunteikkaimmista projekteista, mitä MYPA:n konkurssin jälkeen on pitänyt tehdä. Projektia oli pakko luonnostella yleensä silloin kun olin yksin kotona. Tunteiden vellominen syvällä sisimmässä oli todella rajua.

Tuntien, kuukausien ja muutaman eri version yhdistelyn jälkeen syntyi tarina MYPA:n noususta, tuhosta ja jälleenrakennuksesta. Mielettömän työn lopputuloksen kaikki jotka hallitsevat englantia edes vähän alusta löytävät täältä:

MYLLYKOSKEN PALLO: FROM SUDDEN DEATH TO RESURRECTION

Suuri kiitos menee vielä kerran Mikalle ja Jensille. Tämä projekti puhdisti pöydän ja erittäin hyvällä tavalla. Oli enemmän kuin kunnia-asia olla tässä mukana.

”Jos vaan haluat, lisää kirjoitustöitä löytyy varmasti.” Sitä ei ainakaan voinut jättää epäselväksi ettenkö haluaisi. Olisi järjetöntä jättää käyttämättä tilaisuutta tutustua entistä laajemmin eri futiskulttuureihin.

Vielä loppuun haluan erityisesti toivottaa kaikkea hyvää ystävälleni Mika Lönnströmille uudelle valmentajauralle Slovakiaan. Keep up the good work!