One more year-ei ole pukukoppielämän voittanutta

Purhalla oli sunnuntaina (26.2) kauden ensimmäinen harjoituspeli. Se oli myös ensimmäinen peli sen jälkeen, kun päätin sittenkin jatkaa pelaamista. Tosin aamulla heräillessäni fiilikset oli kaikkea muuta kuin valmiit sille, että jonkun täysillä potkaiseman nahkakuulan tielle pitäisi ehtiä.

Ajellessani Sami Hyypiä-areenalle fiilikset oli edelleen hyvinkin kaksijakoiset. Toisaalta ilman futista elämässä olisi iso aukko täytettäväksi, toisaalta taas mielessä pyöri kysymys; Minkä ihmeen takia sitä ihminen on matkalla vapaaehtoisesti potkimaan palloa sunnuntai-aamuna klo 10 alkavaan futismatsiin? Sunnuntainhan pitäisi olla lepopäivä.

Astellessani pukukoppiin kaikki kuitenkin avautui. Oman jengin kopissa vallitsi edelleen se hyvä henki joka sinne viime kauden jälkeen jäikin. Ei kukaan edes muistuttanut, että äijä oli jo lopettamassa. Oikeastaan se vanha vitsi; ”Pidät tänään sitten nollat” tuntui oikeastaan helvetin hyvältä.

Ennen aloitusvihellystä kokoonnutaan rinkiin. Kapteeni Joni ”Mave” Korhonen luo henkeä puheellaan. ”Kolmannella sitten taas; Yks, kaks, kolme PURHA!” Noiden hetkien voittajaa on vaikea etsiä.


Kuva:Purha facebook-sivut

Matsi päättyy 0-0. Se nollapeli tuli sieltä, mutta se jää tällä kertaa statistin rooliin. Onhan tässä saatu harjoitella MYPA:n edustuksen kanssa ja milloin mitäkin, mutta Purhan tarjoama koti pelikentällä ja pukukopissa ei vedä vertoja millekkään. Tämä joukkue on parasta mitä omalle futisuralle on osunut.

Pelin jälkeen paluuta pelikentille tekevä Luoman Joonas heittää vielä pukukopissa; ”Hei, mä aloin jopa vähän uskoa suhun.” Vaikka ei taas oltukaan liikkeellä niin vakavissaan, nämä on juuri niitä hetkiä joiden takia eletään. Ei ole pukukoppielämän voittanutta. Jos joku uskoo meikäläiseen edes vitsinä, sekin riittää. Itse voin uskoa tähän joukkueeseen ihan tosissaan sillä niinhän se menee että: Oi Purha on!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *